Tajusin erään asian viikonloppuna pölyjä pyyhkiessäni. Nostelin pokaaleja siivouksen tieltä ja tajusin, että mun kisailut on kisailtu! Tosi jännä fiilis :) Helpottunut, jopa.
Kuten moni arvaakin, hain mukaan MS-kilpailuun. Vaikkakin aloin hiukan kyseenalaistaa, halusinko enää kiertueelle vai en, niin sijoitus kärkikolmikossa, voitto, ja etenkin ne duunit, mitä kiertue toisi mukanaan, olisi edelleen tavoittelemisen arvoisia, joten tottakai halusin sen vuoksi myös kiertueelle. Sitä paitsi onhan viimeinen vuoteni, kun ikäni sallisi olla mukana kisassa. Ensimmäisestä karsinnasta jatkoin tuomariston eteen.
Jonkinlaista kisakrapulaa tunsin potevani edelleen Miss Helsinki-kisan jäljiltä, joten tuntui, ettei vielä jaksaisi hypätä samaan moodiin. Ois kiva hetken vaan olla ilman minkäänlaisia suorituspaineita :) Onnibussilla Helsinki-Varkaus-väliä matkustaessani pakarat puutuneena mietin, halusinko istua kuukautta bussissa ja menettää puolet hiuksistani siinä jokapäiväisessä kampausrumbassa (kuten useat kiertueella olleet ystäväni ovat sanoneet). Viimeinen hetki oli käsillä, eikä sitä voinut enää lykätä. Olisin varmasti katunut jossain vaiheessa, etten yrittänyt.
Paljastan, ettei minua nähdä MS-kiertueella. Tottakai yritin parhaani, ja suunnattomasta jännityksestä huolimatta haastattelu meni mielestäni ihan hyvin (huom suunnaton itsekritiikkini)!
Päivän päätteeksi numeroita lueteltiin sieltä täältä, ja kun alkupäästä oli sanottu yksi numero, tiesin pelini olleen pelattu. (Oma numeroni oli #4.)
Samaan aikaan tunsin suunnatonta helpotusta. Kaksi vuotta olen ajatellut MS-kilpailuja ja miettinyt jokaisen Facebook-päivityksenikin siltä kannalta, ettei kannanotoistani tai mielipiteistäni saa revittyä harhaanjohtavia otsikoita, jos satun joskus olemaan MS-finaalikymmenikössä. KAKS VUOTTA!
Kyyneltäkään en vuodattanut sen takia, etten päässyt kiertueelle. Lienee kertoo jotain. Viime keväänä, kun seurasin MS-kiertuetta, olin täysin vakuuttunut siitä, että siellä minä haluan olla. Miksi halu hiipui vuoden kuluessa? Ehkä siksi, että olen jo päässyt tekemään PR-töitä ja juontohommia. Ehkä olen tajunnut, että on olemassa muitakin väyliä työllistyä alalla, kuin MS-kilpailu. Sen sijaan, että olisi kuukauden palkattomalla PR-keikalla ilmaiseksi, voi tehdä keikkoja palkallisena. Ehkä olen vaan kyllästynyt olemaan hiljaa ja yrittää olla neutraali, tai ehkä vain kyllästyin kilpailemaan.
Pääasia, että elämä jatkuu :) Tiesin jo lähtiessäni, ettei maailmani tulisi kaatumaan, vaikkei kävisikään tuuri, mutta yllätyin itsekin, kuinka vähän minua harmittaa!
En usko, että hakisin mukaan, vaikka kilpailun aikataulu jostain syystä siirtyisi ensivuonna kuukauden aikaisemmaksi, jolloin ikäni siis sallisikin vielä osallistumisen.
Minulle se ei ollut mikään lapsuudenhaave, vaan pari vuotta kestänyt tavoite, jonka loppu oli laskusuhdanteista. Se olisi ollut pitkä työhaastattelu, jossa tavoittelin töitä, en titteliä. Kuulen paljon ihmetystä ja spekulointia, kun kerron, etten yltänyt finaaliin, mutta itse olen jotenkin niin innoissani siitä mitä vuosi tuo tullessaan, etten edes jaksa ajatella asiaa! Ehkä aikaisempia kisojani ei katsottu hyvällä (vaikka tarkoin olen kisani valinnut), tai ehkä tänä vuonna haettiin vain jotain muuta.
Halusin vain sanoa, että haettu on, kun sitä niin monet kyselevät kuitenkin myöhemmin ;)
Yksi asia, mitä edelleen lämmöllä kaipaan kilpailuissa, on uudet ystävät! Jokaisesta kilpailusta olen saanut ainakin yhden hyvän ystävän, jonka kanssa pidetään yhteyttä kilpailun jälkeenkin. Miss Helsinki-tyttöjä alkaa olla jo ikävä. Joka kerta, kun kuulen "What I did for love"-biisin radiosta, tulee mieleeni Janna ja hänen luisteluvideonsa, joka kerta, kun syön sushia, mietin Saniaa ja monilla muilla asioilla on yhteys tyttöihin.
Tällä hetkellä arkeeni ei mahtuisi enempää töitä, ja viikonloppuisin on välillä hyvä olla aikaa parisuhteelle, joten mitä oikein ahnehdin? Kaksi seuraavaa viikonloppua vierähtää juontokeikoilla, jonka jälkeen jopa TOIVON, ettei minulla olisi työkeikkoja viikonloppuna, jotta saisin pyhittää välillä aikaa Antille ja koirilleni. Antti myös haaveilee lomareissusta, joten saa nähdä singahdetaanko kevään aikana jonnekin!
PS. Amerikan työkeikka meni jollekin muulle, mutta tiesin kovia mimmejä olleen myös pyydetty mukaan, joten osasin varautua :) Silti harmittaa. Paljastan ajallaan, mistä oli kyse! ;)
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ;)
Mitä uutta?
Minua pyydettiin Vloggaajaksi uudelle Vlogia.com sivustolle Beauty/Fashion osioon, joten videobloggausta siis luvassa :P Uutta hommaa minulle - saa nähdä miten se luonnistuu! En ole vielä postannut yhtäkään videota, mutta yritän paneutua siihen asap!
