Kynsiteknikko Danica Axberg

Never say never!

Yksi mun motoista, jota kuitenkin satunnaisesti olen erehtynyt uhmaamaan.

Olen varmaan joskus kirjoittanutkin (en muista?), etten ottaisi rakennekynsiä, ja onnekseni minulla ei ole siihen tarvettakaan, sillä omat kynteni ovat luonnostaan pitkät ja vahvat, jotka lakkaan aina ranskalaisella manikyyrillä.

 

Kuinkas sitten kävikään?

Minua pyydettiin kynsimalliksi SM-kisoihin, ja kynsiteknikon toivelista mallista oli melkoisen imarteleva - ja minua pyydettin! Enhän mä voinut kieltäytyä ;) Helpotuksekseni kyseessä oli vieläpä nudet ranskikset, eikä mitään tivolikynsiä.

-Älkää ymmärtäkö väärin! En minä kaikkeen suostu imarteluiden voimalla :D Haha!

 

Olin suunnitellut meneväni käymään I love me messuilla (kuten joka vuosi), joiden yhteydessä kynsikilpailut toteutettaisiin. Tässähän minä näppärästi pääsen messuilemaan siinä samalla!

Mielenkiinnosta oli muutenkin jännä nähdä, miten kynnet rakennetaan ja millaista niillä on elää ja kauanko ne kestää ymymym.

Harkitsin jonkin aikaa suostumistani, sillä en tykkää, jos on jotain, mitä täytyy varoa, mutta suurin syy, miksi vastustan rakennekynsiä, on niiden epähygienisyys!

En haluaisi, että kukaan, jolla on rakennekynnet, esimerkiksi valmistaisi ruokiani. Rakennekynnet kun ovat jäätävän suuret bakteeripesäkkeet!

Yritän nyt olla ajattelematta asiaa ja kulutan kynsiharjaa entistä ahkerammin tämän ajan...

 

Danica halusi ensimmäisenä nähdä käteni, ja lähetettyäni kuvan käsistäni, hän kehui niitä täydellisiksi hänen odotuksiinsa <3

Ennen kisoja oli kuitenkin päästävä harjoittelemaan kynsiä minulle. Lähinnä sitä, millä tekniikalla kynnet olisi paras tehdä.

 

Eilen kävin Studio 59:ssa, missä Danica työskentelee. Ensin viilattiin omat kynteni pois, sitten alkoi itse työnsarka. Ensimmäiset kaksi kynttä hän teki akryylilla, kokeili seuraavat geelillä, jonka hän katsoi olevan parempi vaihtoehto.

 

Jos en olisi nähnyt hänen työnjälkeä aikaisemmin ja tiennyt hänen tehneen paljon kynsiä ennenkin, olisin ehkä ollut hieman paineissa työn ollessa vaiheessa! Aikamoinen muodonmuutos kynsissä tapahtuu ennen viimeistä vaihetta, viimeistelyä.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen päivä kynsien kanssa oli hieman erikoinen. Tuntui, että mitenkähän mä osaan elää näiden kanssa. Jotenkin tuntui todella oudolle, mikä on hassua, koska pituus omiin kynsiin verrattuna ei muuttunut lainkaan! Jonkin oli erilaista.

Tänään kynnet ovat jo olleet osa minua, ehkä ne vain olil jotenkin arat käsittelyn jäljiltä eilen. Voimakasta viilausta jne, mitä normaalisti kynteni eivät koe.

 

Ovathan nämä kauniit. Todella. Oma on kuitenkin aina oma, ja siksi aion palata omiin kynsiini kisojen jälkeen :)

Suositella voin kuitenkin lämpimästi teille, jotka rakennekynsiä harkitsette, tai olette koukussa niihin.

 

Studio 59 toimii sekä Suomen-, että Ruotsinkielellä. Kääntäisin kirjoituksen myös ruotsiksi, jos osaisin! Vaikka sukunimeni on Bäck, en silti ole lainkaan ruotsalainen, enkä osaa puhua kielellä kuin muutaman hassun lauseen.

 

 

 

Danica Axberg

 

posti@studio59.fi

046 893 8967

http://www.studio59.fi/

Elämää omenahotellissa

Nyt olen asunut jo jonkinaikaa Omenahotellissa, ja viihdyn erittäin hyvin edelleen!
Olin yhteydessä Omenahotellejen kanssa ja sain jatkettua asumistani alustavasti ainakin toukokuun loppuun! :)

Tässä YLE Kioskin tuotos heidän vierailultaan, josta mainitsin edellisessä postauksessani: https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1510462085911905/?pnref=story

 

Etsiskelin asuntoa semi-aktiivisesti / aktivisesti koko kesän - siitä asti, kun kuulin vuokrasopimukseni jatkamisen kariutuneen (vuokraemäntäni muuttaessa itse kämppään). Selasin asuntoilmoituksia kaikki bussimatkat ja tauot, mitä päivät sisälsi. Ehdin myös käydä katsomassa asuntoja ja laittaa muutamia asuntoilmoituksia. Mikään ei tuntunut kodilta, tai ei muutenvaan sopinut tarpeisiini - tai sitten olin toka, joka asuntoa tuli katsomaan, ja asunnon saanti oli kiinni siitä, päättikö ensimmäinen katsoja ottaa sen. Ja sehän otti, joka kerta.

Puhelin kavereiden kanssa asunnontarpeestani ja facebookin välityksellä varmaan kaikki oli selvillä, että etsin asutoa. Kollegat ja ystävät kyselivätkin sillointällöin, joko olen löytänyt uuden asunnon. Vastaus oli aina: ei vielä...

En ole kova stressaamaan, joten en panikoinut, vaikkei asuntoa alkanut kuulua vielä silloinkaan, kun muuttoon oli enää reilu viikko. Ajattelen aina, että asioilla on tapana järjestyä, ja lopputulema on yleensä se paras - tai ainakin se tuntuu siltä. Ehkä siksi, että etsin aina kaikesta ne positiiviset puolet ja näin ollen luulen sen olevan paras vaihtoehto juuri siihen hetkeen - tai sitten se vain on simply the best :)
Edellisenkin asunnon löysin kaksi päivää ennen muuttoa, enkä parempaa olisi voinut toivoa. Vaikka sijainti oli 20-25min keskustasta, oli vuokra alempi, mitä olisin uskaltanut edes toivoa, ja kaikki toimi! Sitä paitsi, en ollut ennenkään asunut 20min lähempänä keskustaa, joten keskeisempää kämppää olin vain kuvitellut haaveissani.

 

Asioilla on tapana järjestyä, kun tarpeeksi uskoo ja pysyy positiivisena.

Lähetin hakemuksen Omenahotels-ketjun mainoksen tiimoilta, jossa tarjottiin opiskelijoille huonetta tarjoushintaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Sain Omppuhotellista huoneen, keskeltä Helsinkiä!

Minulle, joka matkustaa kahden kaupungin väliä, järjestely on mitä mainioin!

Huoneet on siistit, ja niistä löytyy enemmän varusteluita, mitä hotellihuoneet yleensä sisältää. Pieneen jääkaappiin voi hamstrata eväitä aamuksi, ja kahvit/teet löytyvät huoneesta valmiina. Mikro mahdollistaa myös lämpimien eväiden nauttimisen. Huoneet ovat tilavia ja viihtyisiä, etkä voi hukata avaintasi, sillä ovet toimivat henkilökohtaisilla ovikoodeilla ;)

Aamupalat eivät sisälly hintaan, mutta mikäli valmiille aamiaiselle haluaa, on kulman takana mahdollisuus saada sellainen 7€:n hintaan!
Tätä en ole vielä toistaiseksi käynyt testaamassa, mutta vielä joku aamu aion käydä! Ehkä tulevana sunnuntaina, kun herään aikaisin ja kaupat aukeavat vasta klo 10 - silloin minun on oltava jo messukeskuksessa hymy korvissa ;) .

Parina viimeyönä olen kuullut jotain ääniä, mutta ennen sitä en käyttänyt edes korvatulppia, enkä silti kuullut mitään! Toissayönä kuulin oven narinaa, edestakaisin pitkänaikaa. En tiedä mikä idea siinä oli, mutta heräsin narinan jatkuvan pitkään. Auki, kiinni, auki, kiinni.... Ties kuinka kauan?! Viimeyön äänet kuului lähinnä kadulta. En tiedä, oliko ne haalarijengiläiset, joita illalla käveli pitkin katuja suorittamassa jälleen jotain tarroja lahkeisiinsa, vai jotain muuta porukkaa. Tähän liittyi myös auton tööttäilyä!

Maanantaina luonani oli käynyt ensimmäistä kertaa siivooja! Lakanat oli vaihdettu, ja kylppärissä oli puhtaat lämpimät pyyhkeet. Tuo lämmitysputki on kyllä ihan Super! Suihkun jälkeen saa AINA kietoutua lämpimiin pyyhkeisiin! Ihan mahtavaa, kun ei tarvitse olla suihkun jälkeen kananlihalla, nimim. Kylmänarka.
Tällainen putkihässäkkä löytyi myös entisestä vuokra-asunnostani, muttei se lämmittänyt läheskään näin voimakkaasti!

Yksi miinus minulta kuitenkin löytyy. Säilytystila on pyöreä nolla. Minulla tilanne on toki ihanteellinen, kun reissaan kahden asunnon väliä, mutta jo tällainen kahden viikon putki tarvitsee sen verran erilaisia vaatteita ja asusteita, että joku pieni kaappi olis kiva.
Useissa hotelleissa on yleensä kaappitilaa, mutten koskaan pura tavaroitani sinne matkalaukustani. Edes viikon matkalla. Silti, näin pidemmän päälle, oilsi kiva saada joitain vaatteita kaappiin :) Esimerkiksi tänään minut kutsuttiin käymään drinkillä, työkuvioiden tiimoilta, eikä minulla ole mukana mitään kivaa päälle pantavaa. Tällaisia extempore-kutsuja varten olisi hyvä olla pari mekkoa ja muuta siistimpää asua jemmassa :)
Pakko myöntää, että pyörittelin yhtä mekkoa pakatessani Varkauden päässä, kun ei voi koskaan tietää, mihin kutsu käy! Enpä sitten pakannutkaan, kun ajattelin, etten ehdi aikatauluiltani kuitenkaan mihinkään. En periaatteessa ehtisikään, mutta lupasin käydä nopeasti illalla :) Enköhän mä jotain ylleni keksi!
Muutama naulakoukku ja henkareita huoneesta kyllä löytyy, niihin voisin ripustaakin muutamia asuja hätävaralle!

Yleisesti ottaen tämä on paras kämppä, jossa olen Helsingissä ollessani asunut. Lisäksi saan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen asua ilman kämppistä.

PS. Lähdin muuten koko kesän kotoani vilkaisematta peiliin! Kyllä, mulla ei ollut peiliä edellisessä asunnossani. Täällä mulla on suuri peili kylppärissä + kylppärin ovessa. Lisäksi peililtä ei voi välttyä myöskään hississä, joten enää ei tarvitse sokkona lähteä!

Rakastan yksiötäni <3

Elämäni Omena.

Ensimmäinen yö uudessa kodissani, jonka nukuin ihan sikahyvin!

Varsinaisen muuton entisestä asunnostani tein jo sunnuntaina, kun asuntoni oli määrä olla tyhjä. Antti haki muuttokuormani ja vei sen Varkauteen. Jätin itselleni muutamia kasseja ja matkalaukun, joilla pärjään siihen asti, kun menen ensikerran käymään Varkaudessa - joka muuten on jo huomenna.

Punkkasin kaksi yötä tuoreen ex-kämppikseni uudella asunnolla Sörnäisissä. En ole ikinä nähnyt niin pikkuista asuntoa (19 neliötä)! :D

So cute.

 

Syyskuun ensimmäisenä päivänä (eilen), sain vedettyä matkalaukkuni Yrjönkadulle, uuteen kotiini Omenahotelliin. Sijainti on NIIN timantti!

Ensimmäinen touchini oli vähän huono, sillä ovikoodini ei toiminut ulko-oveen. Pääsin kuitenkin sisään, kun joku tuli ulos. Koodi toimi muissa ovissa ja hississä, joten pääsin huoneeseeni. Sydän suli nopeasti, ja ovikoodikin alkoi toimia seuraavalla yrittämällä. 

Olen ollut paljon hotelleissa, eikä tämä ole LAINKAAN huonoimmasta päästä, ei siellä päinkään! Huoneenikin on lähes kaksi kertaa yksiön kokoinen, jossa viimeyöt yövyin, ja kylppäri on tuplat.

Kävin vielä viimeiset kassit ja nyssäkät Sörkästä ja lähdin ostamaan iltapalaa naapurista, Kampin kauppakeskuksen K-marketista.

"Keittiööni" kuuluu vedenkeitin,  pieni jääkaappi ja mikro. Mikroa en yleensä edes käytä, eikä minulla sellaista täällä Helsingissä ole ollutkaan asunnoissani. Eikä myöskään telkkariani, jonka jätin Varkauteen ja katselen sitä vain siellä ollessani! Nyt mulla on täällä telkkarikin! Huippua! Etenkin, kun tässä kuussa alkaa niin hurjasti ohjelmia, joissa on tuttuja mukana. Kiva, kerrankin pääsee seuraamaan ohjelmia :)

 

 

Puoliltapäivin tänään luonani kävi YLE Kioskin toimittjat, jotka ottivat minuun yhteyttä pari viikkoa sitten, bongattuaan Facebookista minun olevan muuttamassa Omenahotelliin. Taisin mainita siitä sivulauseessa, kun kirjoitin vuokra-asuntoilmoituksien joukossa jotain...

Suostuin antamaan haastattelun ja vedettiin se tänään nopeasti ykkösellä purkkiin.

 

 

Olen aina halunnut asua Helsingin ytimessä, keskellä kaikkea. Now I'm living my dream <3

Tällä hetkellä sopimukseni on vain syyskuun ajaksi, sillä aion asua lokakuun Varkaudessa. Otan kahdeksannen laserini lokakuun alussa ja parantelen kasvojani siellä.
Marraskuussa tahtoisin kuitenkin jo takaisin arjen pariin ja keikoille!

Työstä puheenollen, vuoden alussa saatan aloittaa uusia kuvioita, joita odotan innolla! Niistä lisää myöhemmin...

 

Nyt taidan lähteä KÄVELEMÄÄN koululle! Mahtavaa, kun ei ole bussejen varassa! Tää syksy on jotain niin ihanaa, kun meillä on pelkkiä kylpylähoitoja. Eilen sain jälleen über rentouttavan kuumakivihieronnan, tänään siirrymme bambuhierontaan. Ihan Super ihanaa koulunkäyntiä, eikö? ;)

Rentouttavat kylpylähoidot pitäisi btw olla jokaisella osa kuukausittaista kehon- ja mielenhuoltoa. Tai ainakin pari kertaa vuodessa! Itseään pitää hemmotella!

 

Nyt karkaa taas aihe niin pahasti, että taidan jättää tämän tähän.

PS. Tämä on nyt todella juostenkusten kirjoitettu, mutta muokkailen vaikka sitten myöhemmin, kun ehdin oikolukemaan tämän!