Myrkkyjen armoilla

Kaikki eivät edes tiedä niiden varjopuolista. Pikkuhiljaa oma persoona saattaa muuttua ja ihmetellään, mikä oikein vaivaa. Ellet itse ihmettele, joku muu voi ihmetellä. Se pistää elimistösi sekaisin ja pahimmassa tapauksessa alkaa viiraamaan päästä. Minulle tuo myrkky on pakollinen. Mietin, voinko ikinä elää ilman. Välillä kokeilen pitää taukoa tai vähentää, mutta en uskalla päästää irti - koska minun ei kannata.

Mietin asiaa jatkuvasti.

Paljon on ollut keskustelua, tutkimuksia ja artikkeleita e-pillereistä. Niiden uskotaan olevan tupakoitsijoille vaarallisia, kuten myös sydän- ja verisuonitaudeille alttiille naisille.

Luen ajoittain niiden haitoista ja haluaisin niistä eroon, mutten voi. Kaikista haittavaikutuksista huolimatta ne ovat minulle lääkettä. Kun elimistö on valmiiksi sekaisin, voi nuo pienet pahaset tasapainottaa tilannetta. 

Kuten aiemmassa tekstissäni kerroin, minulle ne mahdollistavat normaalin, naiselle ominaisen hormonitoiminnan. Ilman niitä musta tulis mies! Haha, ei nyt sentään...mutta melkein.
Ainut poikkeus on rinnat, jotka pienenivät puolella aloittaessani pillereiden syönnin.

 

Ollessani ammattikoulussa, lopetin pillerit niiden puhuttujen haittavaikutusten takia. ISO virhe! Testosteronit otti vallan.

--> PCOS.

 

Silti en pysty lopettamaan tutkimusten ja kokemuksien lukemista haittavaikutuksista. Eniten minua ottaa nuppiin turvotus ja alttius selluliitille.

Lisäksi minua huolettaa kokemukset siitä, että käy vähän "hitaammalla". Tämän kuultuani hieman järkytyin. Etenkin, kun olen itsekin huomannut välillä "änkyttäväni" tai unohtelevani sanoja ja asioita.

 

Tammikuussa, ollessani viimeisessä kontrollissa PCOS:n tiimoilta, kuulin, etten pysty saamaan lapsia ainakaan ilman ovulaatiolääkkeitä. Ajattelin, että nyt sekään ei olisi syy pillereille (vaikka tiesinhän minä sen jo muutenkin, että raskaaksi tuleminen olisi ihme!). Testosteroniarvoni oli viitearvoissa ja PCO näytti normaalilta. Näin tilanteen otollisena kokeilla pillerittömyyttä! Sen pilleriliuskan jälkeistä taukoa ei seurannutkaan uuden liuskan aloitus. Olin kuukauden ilman, ja siihenhän ne naisten toiminnot loppuivatkin. Lisäksi hiuspohjani alkoi rasvoittua ja iho kiiltää. Muutamia hormonipaiseita nousi leukaperiin. Jytkähdin takaisin maanpinnalle ja tyydyin palaamaan turvotuksiin ja jatkamaan armotonta kamppailua selluliittia vastaan. Monta tuhatta euroa olen laittanut arpihoitoihini, niin minulla ei todellakaan ole varaa ottaa acnea takaisin. Aloitin pillerit uudelleen, mutta leikkelin pillerit puoliksi! Siitä lähtien olen syönyt vain puolikkaita pillereitä (tyhmää, I know, mutta juuri sopiva kompromissi minulle juuri nyt).
Iho alkoi heti rauhoittumaan ja hiukset pysymään puhtaina. Myös ennalleen palannut viriiliys hieman laantui, mikä tosin on ihan hyvä juttu :D

Ikäväkseni joudun toteamaan, että myös te, joita olen PCOS-tekstilläni auttanut, joudutte syömään e-pillereitä tasapainottaaksenne hormonitoimintaanne. Pelkät Metformiinit eivät riitä hoitamaan PCO:ta. Diane Nova (tai rinnakkaislääke, Cypretyl) on hyvä valmiste tähän tarkoitukseen.

Mitä sitten tulee kohdallani lasten hankintaan? Ehkäisypillereitä on syötävä, jotta elimistö toimii. Kun syö pillereitä, ei voi tulla raskaaksi. Jos lopetan pillerit, naisellinen hormonitoimintani lakkaa. Summasummarum: Mission impossible.
Ovulaatiolääkkeillä oletan lääkärin tarkoittaneen Klomeja, eli tablettimuotoinen Clomifen.
Ko. lääkevalmisteen haittavaikutuksissa mainitaan mm.
kuumia aaltoja sekä vatsan tai lantion alueen vaivoja ja kipuja, joihin joskus liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Valmisteen käytön yhteydessä on myös ilmennyt rintojen aristusta, epänormaaleja kohtuverenvuotoja, emättimen kuivuutta, painonnousua, päänsärkyä ja lisääntynyttä virtsaamistarvetta. Näön hämärtymistä, iho-oireita ja hiustenlähtöä. Huimausta, hermostuneisuutta, unettomuutta ja masentuneisuutta on myös havaittu. Verisuonitukoksia. Kouristuskohtauksia voi esiintyä, etenkin potilailla, joilla on esiintynyt aiemmin kouristuskohtauksia. Maksan toimintakoetuloksissa on joskus ilmennyt muutoksia.
Niin... Haluanko alkaa vetämään tällaista paskaa?
Jos (ja todennäköisesti KUN) nämä eivät auta, seuraava hoitomuoto on aivolisäkehormonit, eli Gonadotropiinivalmisteet, joita annetaan ihonalaisina pistoksina. Tämä ei tule minulla kysymykseenkään, joten mitkä on zäänssit?

Naisena (kun viimeisistä pyöreistä alkaa olla aikaa) törmään välillä kysymykseen; MILLOIN aion tehdä lapsia? Noh.. Siinä sitten selittelemään, että ei ainakaan ihan vähään aikaan, mutta tuskin ikinä, koska PCOS. -Mikä se on?
Huoh...
Useimmat tuntuvat ajattevan, että päätetään vain tehdä lapsi ja sitten se tehdään (useilla se tietysti toimiikin juurikin näin helposti). Useilla se tulee myös yllättäen, vaikka kaikki on tehty sen estämiseksi. Ei mee nallekarkit tasan, voi joku kohtalotoverini ajatella. Itse en asiasta etukäteen ala stressaamaan. Stressi kun itsessään on niin iso paha, että tiedostaen yritän jatkuvasti olla stressaamatta, vaikka kuinka olisi kiire ja asioita hoidettavana, kalenteri täpötäynnä ja huono omatunto itsensä laiminlyönnistä sekä siitä, ettei ole ehtinyt treffailemaan kavereita. Stressin haittavaikutuksista voisin luennoida ties kuinka!

Noh, toistaiseksi vetelen puolikkaita Cypretylejä ja olen ihan onnellinen :)

 

Mikä musta tulee isona?

Havahduin tässä taannoin, kun minulta kysyttiin jälleen, mikä minusta tulee isona.
Mietin hetken, ja vastasin, etten tiedä.

Samaan aikaan minulle tuli paniikki, että hitsit, mullahan _pitäis_ olla selkeä suunnitelma, mitä kohti tähdätä ja tehdä töitä sen eteen - kun taas toisaalta mietin, että miksi pitäisi tietää, kun on tyytyväinen just näin ja elämä on kokoajan tarjonnut jotain uutta haastetta.

 

Teen siis paljon töitä *** eteen. En tiedä, mitä SE on, mutta pääasia, että teen :P

Ainakin, kun kalenteria katsoo, niin ei paljoa enempää pystyisi tekemään.

 

Reilu kuukausi on mennyt kokopäiväisesti The Body Shopilla, viikkoihin on mahtunut keikkoja, olen aloittanut kurssin lukiolla ja järjestänyt aikaa parisuhteelle.

Koulunkin olen hoitanut jo pakettiin, mutten tahdo vielä valmistua!

Jo toinen ammatti, mutta sekään ei riitä.

 

 

Pari viikkoa sitten kuopattiin Audi After Ski kiertue tältä kaudelta. Viimeinen keikka oli muista poiketen vain yksipäiväinen, ja Turussa. Turun yössä olikin yllättävän paljon tuttuja! :) Meno oli niin kova, että kilpailuja ei saatu pidettyä, mutta pääasia, että jengillä oli hauskaa!
Viime viikonloppu meni turpa turvoksissa, sillä jouduin perjantaina viisaudenhampaani kanssa kirurgin käsittelyyn. Turvotusta edelleen havaittavissa :(

 

 

Tämä viikko oli viimeinen työssäoppimisviikko kosmetiikkaneuvojan opinnoissani. Olisin halutessani valmis kosmetologi/kosmetiikkaneuvoja, mutta tahdon käydä vielä kylpylähoitojen kurssin syksyllä, ennen kuin otan paperit vastaan! Mikäs sen mukavampaa, kuin saada itsekin rentouttavia kylpylähoitoja opiskelun ohessa? ;)

 ...toki sillä varauksella, jos sattuisi tulemaan joku mullistava mahdollisuus, jota opinnot varjostaisi.

 

Tällä viikolla kävin viemässä todistuksiani Haaga-Heliaan ja kutsu tradenomin myyntipuolen pääsykokeisiin on kuulemma tulossa. Hain myös estenomi koulutukseen, mutten ole kovin innoissani koulun sijainnista (Vantaa). Nämä kaksi avaisivat varmasti paremmin ovia kosmetiikka-alalla niihin tehtäviin, joihin tahtoisin päästä, jos kosmetiikka-alalle jäisin. Alunperinhän lähdin kosmetologikouluun, jotta pystyisin palvelemaan asiakkaan paremmin parturi-kampaajantöiden ohella, mutta kuten jo aikaisemmin olen tiennyt, PR-työt ovat mieleeni. Huomaamattani mieleni kallistui enemmän kosmetiikkaneuvojan puolelle silmälläpitäen kouluttajan/konsultin tai esimiehen asemaa, ja löysinkin vuodenvaihteen jälkeen itseni opiskelemasta kosmetiikan lainsäädäntöjä, markkinointia ja raaka-ainetuntemusta.

 

Yksi koulutus mielessäni on pyörinyt jo vuosikaudet. Siinäkin sijainti on ratkaiseva tekijä, miksi en kouluun ole hakenut. Se, että se kestää vuosia, ei niinkään haittaisi, mutta Kuopio. Harkitsin kouluun hakemista 2010 asuessani vielä leppävirralla, mutta se jäi. Tällä hetkellähän tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että asuisin varkaudessa ja kävisin kuopiossa koulua. Not. Ravitsemusterapeutin ammatti jää siis pyörimään mieleeni edelleen.

 

Estenomin koulutus parantaisi parhaiten mahdollisuuksiani tähdätessä tehtäviin, joita olen kosmetiikka-alalla miettinyt, mutta toisaalta, en ole varma haluanko jäädä vain kosmetiikan pariin. Siksi myyntipuoli ylipäänsä, painoittumatta kosmetiikkaan, olisi varteenotettava vaihtoehto. En tiedä mitä sitten haluaisin myydä, kun pelkän kosmetiikan myynti ei tunnu riittävän. En ehkä kiinteistöjä, mutta autojen parissa olevat keikkani ovat kyllä mieleisiä!

Voisin hyvinkin kuvitella itseni työskentelemässä autojen parissa. Ainakin promopuoli on mun juttu :)

 

Siinäpä oiva aasinsilta tähän viikonloppuun, sillä missäs muualla olisinkaan nyt, kuin keikalla. Tämän viikonlopun keikka suuntautui Kuopioon, eli hyvin lähelle kotikuntaani. Antti tulikin moikkaamaan minua tänne kuopioon eilisiltana, kun en kotiin tänä viikonloppuna ehdi. Subaru on toimenkuvani ja olenkin päässyt perehtymään minulle entuudestaan vieraampaan automerkkiin. Miksi se sitten on jäänyt vieraammaksi? Ehkä siksi, että kaveripiirissäni autot ovat verrattain matalia, joka on niissä piireissä plussaa. Subarun jatkuva neliveto ja maavaran korkeus on taas ehtona ko. asiakaskunnalle: Miehet, joiden täytyy päästä kulkemaan vaativammassa maastossa. Esittelenkin nämä kolme päivää Foresteria, jollaisella itsekin huristelin Helsingistä torstai-iltana, sekä uutta Outbackia.

 

 

Työvaatteideni joukossa oli pieni Outback, jossa on mm. sama turvallisuusjärjestelmä, kuin oikeissakin autoissa. Se nimittäin ei törmää, vaan turvajärjestelmä pysäyttää auton ennen estettä. Hienoin pikkuauto, minkä olen koskaan omistanut!

Messut jatkuvat vielä kaksi päivää, tulkaahan moikkaa! :)

Subarukeikkoja minulla on tiedossa kesän mittaan muutamia, mm. Mikkelissä, joka myöskin hyvin lähellä kotia.

 

 

Seuraava päivitys tuleekin todennäköisesti Rodoksen auringosta! <3

Lollotissi vai meganainen?

Rinnat, tissit, daisarit, boobsit.... Rakkailla lapsilla monta nimeä. Tissit on nyt kaikkien huulilla (noniin... Pois se mielikuva teiltä vilkasmielisiltä ;) ) meneillään olevan tissikohun myötä.

Ensimmäinen pinnalle noussut blogikirjoitus oli luonnonkauniin Janni Hussin, joka maanläheisesti pohdiskeli, miksi ihmisiä jaksaa puhuttaa hänen pienirintaisuus. Itsehän Janni oli oikein sujut asian kanssa, että hänen rakas urheiluharrastuksensa vaatii veronsa rintaliiveissä. Miksi muita liikuttaa toisen kuppikoko, vaikka itse kelpaa itselleen ja kumppanilleen sellaisena kuin on. Urheilu 6 - tissit 0. Tämä nosti esiin paljon empatiaa ja ihastelua ihmisiltä. 

Seuraava blogikirjoitus olikin päinvastainen, ja kenties kannanotto Jannin kirjoitukseen pienirintaisuuden hyväksymisestä. Tämä levisikin kulovalkean tavoin, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi TV-persoona Maisa Torpan mielipide asiasta.

Tekstissään Maisa nimeää ongelmaksi sen, jos ei ollut paikalla, kun rintakudosta jaettiin. Itse ymmärsi sanojensa mukaan hakea apua heti ongelman tajuttuaan, eikä näin joutunut elämään kuin pilitön mies. Hienoa, jos ihmiset tajuavat hakea ongelmiinsa apua, mutta onko pienirintaisuus todella ongelma?

Tästä kohusta on kirjoittanut about sata muutakin, mutta olen törmännyt vain pieniä/pienehköjä luomurintojaan puoltaviin kirjoituksiin. Itse ajattelin tuoda juttuun hieman toisenlaista näkökulmaa...

PCOS-oireista kärsineenä sanoisin saaneeni esimakua isorintaisuudesta ja sen tuomasta "onnesta".

Itselläni nämä Maisan nimeämät itikanpistot pulpahtivat nollasta sataan täytettyäni 10 vuotta. Häpesin. Yritin piilotella tissejäni, enkä kehdannut mennä jumppatunnin jälkeen suihkuun, vaikka opettaja pakotti. Kellään muulla ei ollut tissejä ja minä vedin jo B-kupilla. Nelosluokalla! Kutosluokalla muillakin alkoi onneksi vähän nännit turvota, ja loput tunki sukkia toppeihin.

Yläasteella kuulin F-kuppia lähenevistä rinnoistani jatkuvasti ikäisiltäni, hormoniryöpyssä rypeviltä pojilta, ja isoveljeni kaveri nimesi minut tissi-Viiviksi. Yläasteella en jaksanut enää hävetä, tai välittää kommenteista. Lollot olivat suurimmillaan 16-17-vuotiaana. "Miten noin pieneen tyttöön on kasvanut noin isot tissit?" on yksi kommenteista, mikä on jäänyt mieleen.

 

Juoksu, ratsastus, ym ym jäi suosiolla. Voin vain kuvitella, miltä niistä naisista tuntuu, jotka kärsivät _IHAN OIKEASTI_ valtavista rinnoista. He, jotka käyvät rintojen pienennyksessä, poistamassa LITRATOLKULLA rintakudosta, jotta mahtuvat esimerkiksi F-kupin liiveihin.

Uskaltaisinpa väittää, että isorintaisuus on ongelma, toisin kuin pienirintaisuus.

Nykyään hormonieni ollessa suht balanssissa, olen pysynyt E-kupissa ja elämä on ollut helpompaa. Onhan nää nyt entisiin verrattuna hieman "tyhjät", kudosmuutokset ja arvet on muistona entisestä koosta...

Olin suunnitellut, että lapsenteon jälkeen menisin rintojen kohotukseen, koska siitä iho ei enää tulisi palautumaan. Nyt kuitenkin kuultuani, että lapsettomuus voi koitua kohtalokseni, olen alkanut harkita kohotusta ylipäätään. Olin asennoitunut, että se tulee olemaan edessä, mutta vasta sitten, kun rinnat on kertakaikkisen pilalla. En halua ajatella mitään sen kautta, että "sitten kun olen hankkinut lapsia". Jos joskus aion sitä yrittää, niin siinä vaiheessa kaikki ylimääräinen pitäisi olla eliminoitu, koska stressi veisi viimeisenkin mahdollisuuden rippeen onnistua.

Onko kohotus siis ajankohtainen jo nyt, vai koskaan?

 

Molemmille, sekä Jannin, että Maisan kirjoituksille löytyy varmasti kannattajia, mutta pääasia, että kaiken tekee itsensä, ei kenenkään muun takia. Maisan kirjoituksessa viitattiin siihen, että kaikki miehet rakastavat isoja rintoja. En usko. Jotkut pitävät iso-, jotkut pienirintaisista, jotkut pieni- tai isopyllyisistä, jotkut hoikista, jotkut rehevämmistä naisista, joten tämä väite on vain Maisan oma mielipide, ja uskoo olevansa mielipiteensä kanssa oikeassa.

Mun mielestä, niin kauan, kun kaikki on omavalintaista ja puhtaasti omaa elämäniloaan parantavaa lopputulosta kohti tehtäviä päätöksiä, jokaisen päätös lienee ok. Mielipiteensä tietysti kullakin ja niin pitää ollakin. Ehkä Maisa tahtoi elämässään pyrkiä viettämään hetkiä ainoastaan "tissimiesten" kanssa, vaikka varmasti olisi löytynyt joku, joka olisi rakastanut niitä hänen nimeämiä "itikanpistojaankin". Lopputulema siis, että Maisa ei itse viihtynyt pienirintaisena, toisin kuin Janni. Hehkutus siitä, että "isot ne pitää olla", on sikäli ehkä vain hieman lyttäävä pienirintaisia kohtaan, mutta kuten sanoin, mielipiteensä ja mieltymyksensä kullakin. Samalla tavalla joku muu kailottaa maailmalle, miten järjetöntä on laittaa itseensä mitään ylimääräistä.

 

Mutta hei, oishan täällä vähän väritöntä, jos kaikki ois aina samaa mieltä :)

Oinaiden pääsiäinen

Pääsiäinen mennä hurahti, ja niin myös minun oli aika kääntää uusi sivu elämässä.

...Ei niin dramaattisesti, miltä se ehkä kuulosti, vaan mulla oli synttärit!

Harvalle pääsiäisellä on muuta merkitystä kuin vapaapäivät. Palkkatyöläisille iloinen asia, yrittäjille pakollinen palkaton vapaa. Minä kuitenkin tykkään aina kun on vapaata, ja pakko myöntää, etten mietiskele pyhäpäivien merkitystä. Jännä, että kirkolliset vapaat on vapaita kaikille, huolimatta siitä uskovatko he Jeesustarinoihin tai kuuluvatko kirkkoon. En aio mietiskellä niitä nytkään tämän enempää...

 

Pitkänä perjantaina mentiin juhlistamaan Antin ystävän 30-vuotisjuhlia. Palju oli lämmin ja juhlaväki iloista. :)
Onnittelut kaikille teille Oinaille, jotka vietätte syntymäpäiviänne!

 

Lauantaina kotiin palattua vain herkuteltiin, saunottiin ja kainalo <3 Parasta!

 

Sunnuntaina tehtiin pitkästä aikaa pitkä lenkki ja hönötettiin kotona. Ihana  olla vaan ja turruttaa hellyydenkipeyttään leikkimällä takiaista! LOVE IT!

 

Maanantaina 2. pääsiäispäivä. Mun synttäripäivä! 

Heti herättyään Antti soitti minulle Spotifysta Tuuli - Paljon onnea vaan, ja onnitteli 25:n johdosta. Hmm, onneksi minulla on vielä vuosi armon aikaa, ennen ko. "rajapyykkiä" :P Se ei sitten koskaan muista... Ei kyllä voi olla pahoillaan sinänsä, koska ei ole nimittäin aina muistanut omaa ikäänsäkään!
Käytiin ajamassa crossia, kun sitä olen pitkään halunnut kokeilla.

Ihan jännää touhua, sen mitä siitä eka kerralla irti sain :)

 

 

Tein hirvenlihapihvejä (NAM!!) ja illan synttärivieraiden kunniaksi lettuja, kera marjojen ja jäätelön.

 

 

 

 

Ajattelin kylläkin tehdä raakakakun, mutta huomasin, että "joku" oli syönyt kaikki taatelit. Tyydyin sitten perinteisiin lettukesteihin...

Suklaata oli myös pakko tehdä pari satsia pyhien kunniaksi ;)

(Ainahan näitä selityksiä keksii)

 

 

Seuraavan kerran, kun minulla on aikaa, on kyllä pakko kokeilla se mansikkainen raakakakku, mitä olen pitkään suunnitellut tekeväni!

Ehkä parin viikon päästä, vaikka Antin 31:n kunniaksi :)

 

*** 

 

Odottelen kyytiä helsinkiin, ja ikävä on jo valmiiksi hirmuinen. Tänään mulla piti olla keikka Helsingissä, mutta sen peruunnuttua päätin jäädä vielä täksi päiväksi Varkauteen. Tänä aamuna heräsin yksin ja ikävä on alkanut riipiä tyhjässä kodissa, ennen kuin edes lähden... 

Tämä lähteminen on aina kaikista vaikeinta. Arki pyörii kyllä yksinäänkin, ilman ikävää, kunhan siihen pääsee kiinni. Onneksi.

Kirjoittelusta tulee aina parempi mieli, joten tähän väliin oli mukava muistella näitä päiviä.

 

Ensi viikonloppu meneekin työkeikalla Turussa.

 

Alle 4 viikkoa lomareissuun, ja saa leikkiä takiaista KOKO VIIKON! <3

The Body Shop

Kolmas viikko alkaa olla taputeltu The Body Shopissa, Forumissa. Puolivälissä siis vedellään kosmetiikkaneuvojan työssäoppimisjaksoa :)

Myyntityö ja asiakaspalvelu on kyllä mulle luontaista ja nautin siitä, mutta en tiedä, malttaisinko jäädä pelkäksi kosmetiikkamyyjäksi. Tai tiedän: en. 

Alunperin lähdin opiskelemaan kauneudenhoitoalaa siksi, että kosmetologina saan parturi-kampaaja-ammattini ohella palveltua asiakkaan kokonaisvaltaisemmin! Nyt olen kuitenkin opiskellessani todennut, ettei sekään riitä. Tahdon opiskella kenties lisää. Tahdon korkeammalle! Konsultin tai kouluttajan hommat kiinnostaisi. At least.

Välillä surettaa, kun hyväpalkkainen keikka menee ohi, koska olen samanmoisen vuoron ILMAISTÖISSÄ, mutta tää työssäoppiminen kuuluu pelin henkeen. Pääsin mä vähän töihinkin, nimittäin myymään autoja Stockan hullujen päivien kunniaksi! Voisin mä rueta vaikka automyyjäksi. Oli ihan kivaa, vaikka hälytys tulikin niin nopeaan, etten ehtinyt käydä kotona vaihtamassa vaatteita!

Body Shopilla on joitakin omia, jänniä toimintatapoja, ja on ollut mahtavaa päästä tutustumaan ketjun toimintaperiaatteisiin ja tuotteisiin. Ja tohon työporukkaan!! Aivan ihania persoonia! Tuollainen työilmapiiri kun olisi joka paikassa! <3 Love it! Love them!

 

Tea tree-sarja oli minulle osittain tuttu entuudestaan ja joitakin body-/lip butter tuotteita olen joskus nuorempana käyttänyt. Lahjaksi saanut :) Jossain laukussa minulla on edelleen jämät kookos-huulivoista, johon Rudi pentuna pureskeli kuvioita. Erittäin riittoisa ja IHANA tuote!

Tää hieromaöljy mun on saatava! Täynnä hoitavia öljyjä, joilla Antti voisi mua hieroa ^_^ Kjäh Kjäh.

Nämä kaksi tuoksua (vanilja ja kookos) minun ostoskassissani jo matkustikin kotiin, muiden ostosten ohella! Sweet!

Tällä viikolla saimme uutuus tuotesarjan, Green Tea, joka onkin noussut mukavasti ihmisten suosioon.

Tästä sarjasta aion pitää myös näyttöni, jonka muuten toteutan 23.4! Tervetuloa ;)

Tässä sarjassa erikoisuutena Detox-kylpytuote! Luxusta!

Loppukevennyksenä haluan tuulettaa, että voitin Casinolta tuotepalkinnon instagramissa jakamani kuvan ansiosta! Otin kuvan Casino Helsingin vessassa, kun olimme pari viikkoa sitten viettämässä Pokeri-iltaa. En edes tiennyt, että heillä oli kuvakilpailu meneillään! Huikeeta!! =)

 

Oon niin ilonen, kevät ihmisenä vaan intoon kaikesta, ja harmittelen, etten ehdi joka paikkaan!

Mutta takatalvi??? What the fuck??!