Kiitos.

Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen ollut über nöyrä ja vähättelevä itseäni kohtaan nuorempana. Edelleenkin epävarma itsestäni, mutta jotain olen oppinut vastoinkäymisten kautta.

 

Törmäsin juttuun iltalehden sivuilla ja jäin pohdiskelemaan sitä jo senkin takia, että tunnistin siitä itseni. Korjaan, ENTISEN itseni.

 

(Mikäli linkki ei toimi, tässä osoite:

http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015042719588064_iq.shtml)

 

Makuasioista ei voi kiistellä - tai voi, niistä vasta voikin, mutta ainakaan niihin ei ole oikeaa eikä väärää vastausta. Miksi? Koska olemme erilaisia erilaisine mieltymyksinemme, ja niin kuuluu ollakin.

 

Eikö sitten ole jo itsessään loukkaavaa kyseenalaistaa toisen mielipiteitä ja näkemyksiä?

Tätä ei ehkä tule ajatelleeksi, kun tarkoitus on vain vähätellä itseään.

Sen lisäksi, että toinen on ehkä kerännyt rohkeutta sanoakseen kohteliaisuuden sinulle, tarkoituksenaan tuottaa sinulle hyvä mieli, on tökeröä tuhahtaa, olevansa täysin eri mieltä.

Miltä tuntuisi, jos kehut toisen sisustusta, (joka vastaa kenties oman asuntosi tyyliä,) ja kaveri vastaa "tää nyt oli vaan tämmönen".

Tai jos kaverillasi on lempiväriäsi kynsissään, ja hän tyrmää värin; kynsihuoltaja vain halusi kokeilla uutta lakkaansa.
Joku kehuu kasvojenpiirteitäsi, tyrmäät hänet, vaikka tiedät kasvojesi olevan täydellinen ovaali. Vain, koska kuvittelet muuten leuhkivasi?

Entäs jos kehut ystäväsi lasta kauniiksi? Tuhahtaako hän vain, että toi nyt on vaan tommonen, kunhan pyöräytin.. En usko. Miksi sitten mollata oman äitisi tuotosta?

 

Kun asiaa alkaa pohtia, huomaan omassa elämässäni asian muuttuneen täysin luonnolliseksi. Kiitän kohteliaisuuksista aina, vaikka olisinkin erimieltä. Toki ilmaisen aina myös oman mielipiteeni - en osaa teeskennellä.
Jos olen samaa mieltä, ei minusta ole epäkohteliasta sanoa pitävänsä siitä itsekin (mitä ikinä se sitten onkin).
Se tulee minulta täysin luonnostaan asiaa ajattelematta, enkä koe olevani lainkaan leuhkiva!
 

 

Leuhkivat ihmiset pitää kyllä huolen siitä, että huomaat hänen ylpeydenaiheensa, ja kunnes alat kehua, hän vähättelee. Se taas, jos aidosti iloitsee esimerkiksi uudesta hankinnastaan ja tahtoo jakaa ilonsa, ei mielestäni ole leuhkimista. Miksi kukaan olisi hankkinut jotain, ellei pitäisi siitä?


Sorry, it's MY life.

Uusia tuulia!

Kiirettä pukkaa, muttei haittaa! Toistaiseksi vedetään 3-4 tunnin yöunilla, sillä päivisin on ollut niin kuvausta kuin koulutustakin, ja yöt on menneet uutta oppiessa casinolla! Aloitin työskentelyn hostina Casino Helsingissä alkuviikosta ja kolmas yö on takana. Teen pari-kolme vuoroa viikossa, ainakin kesän ajan. Työvuorolista ratkaisi juhannus-suunnitelmatkin ;)

Ja mihin kummaan otsikko oikein viittaa? Let me tell ya...

Taisin jo hehkuttaa, että kisailuni on kisailtu ja todella pitäväni siitä ajatuksesta.

Olisiko ollut peräti seuraava päivä tekstin julkaisemisesta, kun minua pyydettiin uuteen prokkikseen, jota oltiin järjestämässä. Koko kuvio kuullosti oikein hauskalta tavalta viettää aikaa tyttöjen kanssa, joka kaiken lisäksi = työkeikkoja, jotka olisivat vieläpä mieluisia. Ikään kuin puhelu ystävältä, joka suunnitteli reissuja ympäri suomea + pari ulkomaanmatkaa tyttöporukalla. Jes mennään!

Siinä sivussa saisi hurjasti sponssilahjoja ja rahallistakin palkkaa.  Eiku...wait a minute... Sanoitko "kilpailu"?

Damn... Ensimmäinen ajatus oli, että nyt multa vietiin kaikki hauska nenän edestä...

"Ai ei sittenkään varsinainen kilpailu?" Tosin yksi meistä kaveruksista tulisi äänestyksen perusteella saamaan enemmänkin duunia kuin nämä yhdessä heitetyt keikat. Töitä?! I'm in!

Kiinnostuneena kuulin lisää. Innoissani siitä, että kesälle olisi tiedossa lisää hauskoja keikkoja ja siinä sivussa uusia ystäviä. No joo, mikäs siinä! En ottaisi sitä kilpailuna, vaan mukavana ajanviettona kavereiden kesken. Kuvauksia, matkustelua...Nice :)

Hei hetkonen, sanoitko "varikkotyttö"? Äh... Se siitä.

Kysyin mielipidettä toiselta aivopuoliskoltani, Antilta, joka oli myös samoilla linjoilla varikkotyttömielikuvasta, ettei kannata mennä "töhrimään" hyvää mainettani autotyttökisalla.

Vaikkakaan kyseessä ei ole halpa 'pyllistellään konepellillä ilmaiseksi'-kisa, vaan uusi työkeikkoja kattava, moottoritapahtumia kiertävä, Monster girl-tyyppinen asetelma, pelkäsin autotytön leimaa.

 

Tein jo päätöksen olla lähtemättä mukaan, niin hyvältä kuin se kuvausmatkoineen kuullostikin. Jäin kuitenkin miettimään asiaa kerta toisensa jälkeen...

 

Kierrän muutenkin kumppanini kanssa katsomassa kiihdytysajoja, speedway-kisoja, ym moottoriurheilutapahtumia, niin miksi en voisi havitella töitä kiinnostuksen kohteideni parissa? Sitäpaitsi, olen jo kertaalleen lupautunut työsopimukseen Monster Girliksi ko. yhtiön kutsumana, mutta tämän työllistymisen väliin jäänti ei johtunut "leimasta". Sama työnkuva, siitähän mä tykkään? Mikä mua pelottaa? Jos hommaan ei liittyisi nettiäänestystä ja 'voittajaa', niin mähän oisin mukana!

Tunnen itseni, ja tiedän mikä kuullostaa hyvältä ja mikä ei - Hyvänmaun rajat ovat minulle tärkeät. Kun minua pyydettiin tämän vuoden American Car Showhun töihin, ajattelin työnkuvan ratkaisevan otanko duunin vastaan vai en. En tosin ehtinyt edes kuulla, mikä työnkuva olisi ollut, kun palkka ei miellyttänyt ja kieltäydyin.

 

Muistutin itseäni siitä, että olin jo kerran päättänyt alkavani elää itselleni, enkä muille, selvittyäni PCOS:ni aiheuttamasta acne conglobatasta.

 

Pohdin asiaa eri näkökulmista ja vasta puhuttuani Antin kanssa kunnolla koko kuviosta, takertumatta sanaan varikkotyttö, koko kuvion selkeydyttyä, ei kumpikaan meistä pitänyt hommaa enää ollenkaan huonona.

Annoin Antille edelleen veto-oikeuden kieltää minua lähtemästä mukaan. Tehdessäni päätöstä Martina ja hengenpelastajat-sarjan suhteen, annoin viimeisen sanan Antille, jonka mukaan formaatti kenties leimaisi minut Viidakon Tähtös-tyyliin. Tämä oli puolet kieltäytymiseen johtaneesta päätöksestäni.

 

Puhuttuamme kokonaisuudessaan kuviosta, sain siunauksen mukaan lähdölle ja pallo oli täysin minulla. No perskeles, duunit houkutteli, ja mikäs sen mukavampi työhaastattelu kuin tämä! Palkallinenkin vielä kaikkine ilmaisine reissuineen. Tyhmä kai olisin, jos jättäisin kaiken tämän mukavuuden kokematta vain, koska joku saattaisi ajatella, että olisin huomionkipeä.

 

Vaikka pidänkin itseäni vähän Elovena-tyttönä ja olen vaalinut tätä habitusta Miss Suomi-tyyppisiä duuneja varten, niin onhan mussa se hurjempikin puoli, joka tykkää välillä pukeutua nahkaan ja pistää tuulemaan. Miksi ylipäätään olen yrittänyt uskotella viihtyväni ainoastaan pellavamekossa? Enkä sitä paitsi usko, että uskottavuuteni kärsisi muissa työtehtävissä, vaikka jakaisinkin palkintoja vauhtiajojen voittajille ja toimisin kisaemäntänä.

Sekin, näytänkö nahkahaalarissa tyylikkäältä vai pornotyöläiseltä, on kiinni omasta itsestä. Ilmeet ja se, miten itseään hallitsee kameran edessä, on oleellinen osa sitä, mitä kuva viestittää.

Media on tietysti media, ja otsikoilla kerätään klikkauksia, tekemällä niistä mahdollisimman mielenkiintoisia ja väriteltyjä. Esimerkiksi "NYT ON KUUMAA" ja "SEKSIKÄSTÄ", tultaisiin varmasti näkemään meistä kertovissa otsikoissa. Sitten kommenttikentät pursuavat no-life-tyyppejen älynleimauksia ja arvostelua, miten suomen rumimmat tytöt onkin taas löydetty yhteen. I don't give a f*ck. Se on osa tätä, ja mä paskat välitän siitä osasta.

Niin paljon, kun nautin Miss Helsinki kiertueestakin, voin jo sanoa, että GODDAMMIT meille tulisi hauskaa!
 

Let's ROCK!!

Olin jo fiiliksissä, että taas mennään, mutta homma kusahtikin jo lähtölaskennan alettua.
Se, mitä tämä minulle opetti, vaikkei ehtinyt alkaakaan, oli muistutus siitä, että elän itseäni varten. Miten olinkaan saattanut taas unohtaa...

 

 

 

 

Mitä tulossa? Sain yhteistyöpyynnön foamroller.fi firman omistajalta, joka kouluttaa myös facia-asioita, kehon-/voimanhallintaa. Tulossa siis mielenkiintoisia juttuja! Odotan innolla pääseväni testiin! :)

 



Kuuma Kostea Hikinen

Neljäntenä päivänä Rodoksella, käytiin kävelemässä niillä kulmilla, joita olimme turistibussin katolta bonganneet. Vahingossa eksyimme paikallisille markkinoille, jossa oli edullisesti hedelmiä, vihanneksia ja mansikoita! Alias Kultakaivos. Ostettiin omppuja, kiiwejä, banaaneja ja mansikoita ja mentiin viereiseen puistoon puputtamaan.

 

Puistossa oli ulkoilmagymi, jossa olikin muutama jamppa treenailemassa. Välipalaviihdettä! Moni on varmasti nähnyt näitä laitteita, joita on esimerkiksi lomakohteiden rantakatujen varressa. Olen nähnyt aiemmin ainakin Fuengirolassa - muistaakseni. Niitä en alkanut kuvailemaan, mutta nämä itserakennetut puntit ja köysiradat oli mielenkiintoisia!

Ja hei huomatkaa: NAULAKKO.

Illalla makoiltiin hetki altaalla (scootterireissulla palaneina tyydyttiin olemaan varjossa), jonka aikana elämääni tuli muutoksia jälleen spontaanisti.

Kämppikseni laittoi viestiä - sen kummemmin tilannetta tässä avaamatta - muutankin kuun vaihteessa isompaan kämppään ja tarvitsen uuden kämppiksen! Rustailin pikaisen kämppis hakemuksen facebookiin ja sieltä niitä kandidaatteja sitten sateli. Otin ensimmäisen kommentoijan käsittelyyn ja kirjoiteltiin hieman. Illalla lyötiin lukkoon ja BOOM, muutaman viikon päästä asun viereisessä rapussa uuden kämppiksen kanssa :) Kävi MELKEIN yhtä nopeasti kuin edellinen muuttoni! Tämä järjestely kestää syksyyn, jonka jälkeen a) muutan takaisin nykyisen kämppikseni kanssa, b) minulla vaihtuu kämppis uudessa kolmiossani, tai c) joudun etsimään kokonaan uuden asunnon. Ainakin ratkaisu c:n poisjäännistä ratkeaa kuunvaihteessa.

Back to Rhodes!

Eilen, viidentenä päivänä (JO!??!!) päätettiin käydä katsomassa suurta ristiä, joka on yksi nähtävyyksistä täällä. Antti olisi halunnut vuokrata skootterin (mikä ois ollut ihan fiksua), mutta minä valtavan turvotukseni kanssa päätin, että kyllähän me nyt kävellään sinne! Etenkin, kun Antti oli katsonut netistä sinne olevan matkaa vain 8km. Joku oli lienee puhunut palturia, nimittäin matkaa oli ainakin 10km, eikä siihen vielä kuulunut edes vuoriosuus! Siitä kun kapusimme mutkittelevaa tietä korkealle vuorelle, oli pakko todeta, että skootteri ois ollut ihan kätevä. Bussit, autot, mönkijät ja skootterit pyyhälsi ohi ja mietti varmaan, että ollaan hulluja. Ei se mitään, niinhän me ollaankin ;)

Kuvassa näkyy himmeästi saaren kärki, nuolen osoittamassa kohdassa. Siellä on meidän hotelli, mistä lähdettiin! Kuva otettu ennen puoltaväliä vuoren nousussa, eli matalalla vielä oltiin tässä vaiheessa! Koko matkalta rantaviiva ei kuvassa näykään, koska ranta jää kukkulan taakse.

Helkkarin hieno risti.. Kyllä kannatti (haistatko ironiaa?). No tulipahan lenkkiä :P

I was posing with this chick and wondered why it's eating stones. After this pic I jumped away like a rabbit at the same time when I realized the stones was actually beetles!! #peacock

Kukkula oli täynnä riikinkukkoja! En muistanutkaan miten paha ääni niistä lähtee.

Ompahan käyty sielläkin! Kaivuttiin alas vuorelta ja käveltiin jonkinmatkaa rantaviivaa bussipysäkille. Ois 50km töppösissä paukkunut, ilman bussia. En tiedä varmuudella, paljonko kävelymatkaa meille kertyi, mutta varmuudella voin ainakin sanoa, että 20km ylittyi varmasti!

Tutuille huudeille päästyämme talsittiin suoraan tuttuun ja turvalliseen ruokapaikkaan, josta sai tilattua varman valinnan tankkaukseen. Toki meillä oli pari evästaukoa reitillä, mutta kunnon eväs teki kyllä terää :) 

Tänäaamuna (viimeinen päivä ennen lähtöpäivää!!) aamupalalle lähtiessäni kantapäässä tuntui, että on ehkä otettu pari askelta enemmän, muuten kaikki hyvin! Onnisportin paljasjalkakengät on nyt totaalisesti sisäänajettu, ja voin kyllä lämpimästi suositella! Ei hierrä eikä purista! Ei hikoile herkästi, eikä päästä kiviä kenkiin. Sopivat kuulemma myös vesiurheiluun. Siltä osin kengät on vielä testaamatta!

Viimeinen kokonainen päivä starttaa NYT!!

Rodos kuvina

Hellurei ja hellät tunteet!

Päivät täällä Rodoksella on kulunut uskomattoman nopeasti, mutta paljon on myös ehditty.

Lähtö meinasi taas antaa turpaan, sillä lentokentälle menevät bussit eivät ottaneet kyytiin runsaan asiakasmäärän vuoksi. Oltiin olevinaan ajoissa liikenteessä, mutta jouduimmekin odottamaan bussia tunnin! Sunnuntailiikenteessä ei edes kulkenut kuin yksi linja kahden sijaan, ja jostain syystä ko. päivänä lentokentälle oli menossa poikkeuksellisen paljon porukkaa. Kahden bussin jälkeen meinattiin luovuttaa ja lähteä omalla autolla, maksaen sitten viikon P-maksu. Bussipysäkin taulu heitteli kolmannen bussin odotusaikaa sinne tänne ja päätettiin luovuttaa. Juuri kun lähdimme kävelemään bussipysäkiltä takaisin, meidän kanssa kaksi edellistä bussia missannut nainen huusi meitä takaisin! Luojan kiitos tämä kolmas bussi pysähtyi ja otti meidät kyytiin, vaikka oli huomattavasti täydempi kuin edelliset. Pelastaja <3

Lento meni ihan hyvin ja ongelmitta, ei ehtinyt alkaa juurikaan kyrsimään se istuminenkaan.

Hotellimme on Aquariumview, johon olen tyytyväinen! Etenkin meidän parvekkeen näköalaan, josta aukenee näkymä niin puistoon kuin merellekin, kävelykadulle ja autotielle! Ikäänkuin unelmieni maisema pienemmässä mittakaavassa.

Hotellimme on osittain remontissa, joten aamupalalle kipitämme pihatien toiselle puolelle, Cactus hotelliin. Matkaa on n. 10m, joten tämä ei todellakaan haittaa. Meiltä kuitenkin kokoajan kysellään henkilökunnan puolesta, onko meillä kaikki hyvin ja saimme pariksi päiväksi kuponkeja käytettäväksi Cactus-hotellin allasravintolaan ruokineen ja juomineen. Not bad at all! Remontin ääniä ei ole kuulunut eikä siitä muutenkaan aiheudu meille mitään haittaa, joten olisimme olleet ihan tyytyväisiä ilmankin :)

Ensimmäinen aamu. Yritän sonnustautua lierihattuun ja mahdollisimman suuriin aurinkolaseihin pahimman auringon yli, suojellakseni laseroituja kasvojani niiden suuren maksaläiskäriskin takia. Myös aurinkovoidetta joutuu läträämään aikalailla, vaikkei iho oikein tykkää. 

Kävellään aina paljon, kun ollaan reissussa. Tykätään katsella paikkoja ja poiketa siellä täällä. Ensimmäisenä päivänä kuljettiin lähiympäristöä läpi, ja käytiin hetki makoilemassa rannalla. Merivesi oli sen verran viileää, etten uimaan uskaltanut, mutta Antti oli sinne tietenkin yllytettävä!

Illalla käytiin kävelemässä vanhassa kaupungissa. Ostoskujia ja kapeita labyrintinomaisia käytäviä, joiden varrella oli niin asutusta kuin kahviloitakin. Bongattiinpa sieltä myös nuorisohotelli!

Illalla kokeilin paikallista kalaa, mitä on tarjolla kokonaisena grillattuna joka paikassa.

Toisena päivänä käytiin turistibussikierroksella. Hypättiin pois "Hercules"-paikassa vähän ihmettelemään.

Illalla käytiin heittelemässä frisbeetä rannalla, auringonlaskiessa. Aurinko laskee täällä hetkessä!

Kolmantena päivänä vuokrattiin iso skootteri ja kierreltiin saarta vähän laajemmin, kierrettiin n. puolet saaresta.

Ensin ajettiin Lindokseen, eli valkoiseen kaupunkiin. Oppaan mukaan ei ole käynyt Rodoksella, ellei ole käynyt Lindoksella! Sinne järjestetäänkin matkoja, mutta meitä ei kiinnostanut lähteä istumaan linja-autoon.

Matkalla poikettiin pari kertaa reitiltä, mm. vilkaisemaan, miltä näyttää tieviittojen opastama Golden Beach:

Lindoksella syötiin ja kierrettiin vähän kapeita ostoskatuja valkoisten rakennusten välissä.

Paluumatkalla piti Antin mieliksi poiketa vielä Kritinian linnassa. Mun linnakiintiö on helvetin täynnä, mutta samahan se oli käydä käpsimässä, kun toisesta se oli niin hemmetin mahtava. Tästä kivikasasta oli vähän enemmän pystyssä kuin tähänastisista "linnoista".

Mä näin vähän kauempana enemmän linnaa muistuttavan rakennuksen <3 Valkoinen suuri kivitalo, johon suostuisin linnanneidoksi :

Wroooom! So much fun!!

Ollaan kävelty koko loma meidän uusilla paljasjalkakengillä! Aika jees! :)

www.onnisport.fi