Fruktoosia, kevään ensisäteitä ja suuria suunnitelmia!

Aikaisemmin uhosin aloittavani ruokavalion, jossa hedelmiä karsitaan minimiin. En ikinä aloittanut! Ihmettelin paisunutta olemustani ja syytin kaikesta hedelmiä, joihin palattuani hyvä olo alkoi tökkiä. Bullshit. Ennenkin vedin hedelmiä kilotolkulla ja olo oli hyvä!

Sen sijaan pasmat sekoitti ehkä se, et olin pitkään vähemmillä hedelmillä. Proteiinipitoinen ruokavalio ilman hedelmiä teki olostani tukkoisen, ei niin freeshin. Siksi päätin kääntää kelkkani TÄYSIN suunnitelmani suhteen ja söinkin jonkin aikaa pelkkiä hedelmiä ja marjoja + lucumaa, raakakaakaota ja kookosmaitoa! Lohi liittyi pikkuhiljaa ruokavalioon mukaan.

Tässä viimeiset kaksi viikkoa (ja risat), sali jäi väliin laseroinnin takia. Ajattelin viimeviikonloppuna kokeilla peilin edessä, onko minulla enää mitään jäljellä. 

Kyllä siellä jotain oli ja lisäksi huomasin tankotunnilla jaksavani tehdä erästä lihasvoimaa vaativaa liikettä paremmin kuin koskaan! (En tosin ollut kokeillut sitä pitkään aikaan, joten pohjalla olevat salitreenit varmasti vaikuttavat myös).

 

Lempparipähkinäni, Parapähkinät jäi matkasta ihan vaan siksi, etten ehtinyt Karkkisille . Muualtakaan en ihan periaatteesta halua niitä ostaa, kun saisi maksaa moninkertaisen hinnan! Eikä ne kaikkialla ole edes niin puhtaita ja hyviä.

Parapähkinät syön aina dippaillen Kalaharin suolaan, tai puhdistamattomaan merisuolaan :) Himalajan- ja kaikki muut laatusuolat sopii myös vallan mainiosti! Vinkki: Pähkinää pitää ensin vähän imaista, että suola tarttuu sen pintaan!
PS. Karkkisille oli tullut taas vähän uutta täydennystä Superfood puolelle, kantsii käydä ostoksilla! NAM!

 

Mähän olen vetänyt aina hedelmiä ihan himona. Ystäväni kertoi vuoden vaihteessa minulle eräästä tyypistä, joka syö pelkkiä hedelmiä ja reippaat 3000kcal/vrk. Tää tyyppi on kirjoittanut aiheesta myös kirjan! Olen seuraillut häntä nyt jonkin aikaa instagramissa, ja syyllisyyden tunne hedelmä-ähkyämisestäni on menneen talven lumia! Enää en syynää fruktoosia, kuten tässä nyt välillä päästin itseni ajattelemaan... En myöskään laskeskele kaloreita, koska tulisi vaan paha mieli.

Tosin - itse en ole täysin vegaani, kuten hän, koska syön lohta kuin hullu puuroa. Pihvit ajattelin kuitenkin jättää taas vähemmälle, niin kuin tein ennenkin. En tiedä mikä lihavillitys mulla tässä välillä oikein oli ??

Anyway, mun täytyy perehtyä enemmän tohon hedelmädieettiin (tarkoittaa siis ruokavaliota, ei dieetti-dieettiä), ja jos saisin sen kirjan käsiini!! Mulla toimii, kun vedän hedelmiä apinan lailla - pysyn syntisistä mieliteoista loitolla!

 

Tänä viikonloppuna suunnittelin kokeilevani raakakakkua! Mansikkakakku olisi tähtäimessä, jonka reseptiin törmäsin jokin aika sitten.
Jos malttaisi jättää vähän maistiaisia ja viedä iskällekin, kun kerta meni täyttämään vuosia tällä viikolla!

Tämä viikonloppu ois tarkoitus ottaa aika iisisti, kun on vähissä tämä yhteinen aika. Kaksi seuraavaa viikonloppua meneekin juontokeikoilla, joten kotona ei ehdi käymään!

 Kesäkin alkaa hyvää vauhtia täyttymään bookauksista, ja innolla odotan työkeikkaa Amerikkaan - ensi viikolla selviää toteutuuko se vai ei!

 

Minua pyydettiin myös uuteen promofirmaan, johon tulee kauneuskilpailuissa menestyneitä, tarkoittaen sanavalmiita ja edustavia PR-henkilöitä. Tämä vielä harkinnassa, vaikka hyvältä kuulostaa ehdottomasti!

Pitää miettiä, allekirjoitanko sopimuksen  firman kanssa, vai perustanko mahdollisesti toiminimen lähitulevaisuudessa?

Ähäkutti!
Seison bussipysäkillä, jonkun jogurttimainoksen edessä. Vähän fiilistelyä sateen keskellä <3

Kevät, kevät! Love it!!

 

 

 

Ainiin!

Sovimme kauneuskeskus Medspan kanssa aloittavamme yhteistyön. Paljon kasvohoitoja siis tulossa!! Tarkoituksena jatkaa arpohoitoja/ihon uudistamista, kunhan viime laserista kuluu hieman aikaa. Antaa ihon hetken hengähtää, ja sitten aloitamme hoidot ko. kauneusklinikalla! Josko ne rajummat käsittelyt olisi jo ohi, ja saisimme tulosta muilla menetelmillä. Mesoterapiaa, kuorintoja ja kenties mesolankojakin tiedossa, joten stay tuned! ;)

 

 

Ihanaa kevättä <3

 

Unelmia

 

Unelmia on vähintäänkin niin monia kuin on ihmisiäkin. Kaikilla on varmasti ainakin yksi unelma. Ja niin pitää ollakin!

 

Kaikkien unelmien ei tarvitse toteutua, ja monet unelmat ovatkin sellaisia, ettei niiden uskoisi itsekään käyvän ikinä toteen. Näitä löytyy myös omista unelmistani (surprise!). Vaikka toisaalta, never say never! Mä uskon, että KAIKKI on mahdollista! :) Oon aina ollut aikamoinen haaveilija ja mielikuvituksellani ei ole ollut rajaa! Veljeni oli tästä hyvin kateellinen pienenä, kun hänellä ei ollut "mitään tekemistä" ja minulla ei ollut koskaan tylsää! Oltiin sitten mökillä tai missä tahansa.

 

 

Kuva: Google >> kossila.com

 

 

Pikkutyttönä unelmoin olevani laulaja. Tätä haavetta en lähtenyt tietenkään ikinä työstämään, koska en uskaltanut laulaa, jos joku kuunteli :P Suihkussa lauloin äidille Pocahontasta ja iskän kanssa laulettiin saunassa lähes aina. Iän myötä myös ujous laulamiseen porukoiden kuullen kasvoi. Äiti ehdotti minulle joskus osallistumista Tenava Tähtiin, mutta tyrmäsin ajatuksen oitis. Miss Helsinki kiertueen aikana tosin tämä pelko sai kyytiä, kun Martina laittoi minut laulamaan karaokea täydelle baarille! Noh, se unelma laulajan urasta onneksi on unohtunut jo vuosia sitten!

Pitkäaikaisin unelma minulla on omistaa 'Lumileopantteri' (Lumileopardi). Kuvittelin sen lapsena mukaani milloin missäkin ja jopa silittelin sitä.

 

Toinen haaveeni, joka myös syntyi jo lapsena, on banaanipuu omalla takapihalla. Tämä haave on mahdoton, jos aikoo asua aina suomessa. Sitähän ei haaveessa ole määritelty, joten eihän sitä tiedä, jos minulla joskus olisikin oma banaanipuu! Tästä siis myöskin unelmoin edelleen.

En muista missä maassa olimme, mutta ulkomaan reissulla söin kerran pikku banaanin suoraan puusta, joka kasvoi erään rantabaarin vieressä. Voi veljet! Olihan se IHAN eri hedelmä kuin Prisman Chiquita! Vaikka tykkään toki niistäkin.

 

Siitä päästääkin kolmanteen haaveeseeni, asua Californiassa. En tiedä, miksi juuri California, eikä esimerkiksi Florida, tai joku muu paikka Americassa, mutta California on vain tullut mieleeni, kun olen haaveillut siitä, missä haluaisin asua. En ole käynyt Amerikassa, mutta se vetää minua puoleensa.

 

 

 

Realistisempi unelmani on päästä käymään Los Angelesissa. 

Saa nähdä! Tänään ainakin sain erään puhelun työtarjouksesta, joka veisi minut New Yorkiin pariksi kuukaudeksi. Ei siitä toistaiseksi sen enempää ;) Miss Helsinki-kilpailu on alkanut poikimaan töitä enemmän ja enemmän, nice! Tähän asti valtaosa on niitä, joista olen syystä tai toisesta kieltäytynyt, mutta tämä kuulosti todella mielenkiintoiselta!

 

Unelmia myös tulee ja menee, mutta osa niistä pysyy mielessä läpi elämän. Osan voi saavuttaa ja näin unelma jättää itsensä matkasta. Omalla kohdallani esimerkiksi Tanskandoggi oli vuosien unelma, kunnes kaikkien niiden vuosien jälkeen hankin sellaisen. Se on hieno yksilö ja rakastan sitä yli kaiken, jonka vuoksi en ehkä haluaisi uutta Tanskandoggia sitten, kun Rudista aika jättää. En haluaisi vertailla sitä Rudiin joka asiassa. Rudi on unelma <3

 

 

Elämäntilanteen ja iän mukaan unelmat saattavat muuttua, ja näin olla myös ohimeneviä, kuten esimerkiksi 9-vuotiaana asettamani poikaystäväkriteerit eivät ole lähelläkään sitä, mistä nyt unelmoisin. Jo vuodessa "unelmien poikaystävä" muuttui rastapäästä Vin Dieseliin. Nämä haaveet ovat yleensä niitä "mahdottomia toteuttaa", jos haaveilee saavansa omakseen jonkun henkilön julkisuudesta. Suomi nyt on pieni maa, mutta esim 10-vuotiaan Viivin unelma Vin Dieselistä oli totaalisen mahdoton jo pelkästään siksi, että olin ihan lapsi. Ja eihän minulla ollut oikeaa poikaystävää vielä muutamaan vuoteen muutenkaan.

 

Välillisiä unelmia on myös sellaisia, jotka säilyttävät merkityksensä vielä toteutumisen jälkeenkin. Unelmahäät, unelmien talo, unelmaloma, unelmasormus, unelmatyö...

Talossa on aina jotain unelmoimisen varaa, kuten myös unelmatyöpaikassa jokin asia välillä tökkii.

Kun ajattelen unelmien lomaa, näyttää se aina kutakuinkin tältä:

 

Vaikka olen käynyt monissa paikoissa, ja muistelen joskus joitain asioita lomareissuiltani (paikka, maisema, tunnelma, kokemus, ruoka, tilanne...), niin silti unelmien loma on aina jotain honeymoon meininkiä Malediiveilla, Bermudalla tai Mauritiuksella.

 

Useimmat unelmoivat varmasti myös rahasta. Kun sitä olisi NIIN paljon, ettei minkään hintaa tarvitsisi miettiä, ja voisi hankkia kaiken, mistä on unelmoinut. Niin myös minä. Lottovoitto. MILJOONIA! Toki sillä saisi sitten toteutettua lähes kaikki unelmansa,

PAITSI täysin mahdottomia unelmia, kuten esimerkiksi kultani unelma: Tasku, jossa olisi aina tasaraha. Niin...Korttikaan ei käy kaikkialla, joten tämä haave on täysin toteuttamaton.

 

Unelmieni kaupunkiasunto on avara, valoisa, jossa on SUURET ikkunat - ja niitä on paljon! Ikkunanäkymä olisi kaupunkiin ja samat kriteerit täyttävässä kivitalossani näkymä olisi upealle hiekkarannalle, jossa on valkoinen hiekka. Luxustalo ja luxus citykoti. Uskallan veikata, ettei tämä unelma täyty koskaan!

 

 

Tämänhetkisessä elämäntilanteessani tästäkin on muovautunut realistisempi versio: Kun komeampi puoliskoni ei lähde Varkaudesta, niin toivoisin pystyväni hommaamaan omistusasunnon Helsingistä, mistä saisin pyöritettyä arkeni. Unelmieni Helsinkicitykoti olisi ydinkeskustassa. Sekin olisi sisältä moderni ja valoisa, kuten unelmieni miljoona-asunto.

Toistaiseksi tyydyn vuokra-asuntooni kämppiksen kanssa, koska olihan unelmani joskus muuttaa Helsinkiin :) Täällä sitä on yli vuosi tullut asuttua - make your wishes come true! <3

Laser number 7

 

 

 

Tänä aamuna minulle tehtiin seitsemäs laser. Edellisestä laseristani kirjoitin ainoastaan Suomeksi, mutta ajattelin tehdä paluun myös englanninkieliseen blogiini: Is scenic unnatural? Viime käynnistä onkin jo reilut puoli vuotta. Innostukseni siihen lopahti, kun jostain syystä kaikki kuvat oli kadonneet kirjoituksistani. Olen kirjoittanut aikaisemmista lasereistani, mutta nyt ajattelin päivittää sinne myös näitä viimeisiä, tehokkaampia kokemuksiani Plastic Surgery Centerillä.

http://viibec.blogspot.fi/2015/02/smartxide2-dot.html

 

 

Karl Johan Svedjeholm vei minut huoneeseen, missä hoitaja laittoi minulle puudutusaineet.

Tällä kertaa esilääkkeitä oli vähemmän kuin viimeksi, ja minulta kysyttiin, tahtoisinko rauhoittavia. Sanoin, etten tarvitse - olen ihan rauhallinen ^_^

 

 

Tällainen epäolennainen asia tähän väliin: Joskus minulta kysytään, onko kulmakarvani ja ripseni todella niin tummat, niin tässä nyt näkyy karvani ihan luonnontilassa #nomakeup  :D En edes muista, milloin olisin värjännyt kulmakarvani viimeksi :) Ripsien värjäystä en ole ikinä harrastanutkaan...

 

 

Puudutusaineen vaikutettua, minut haettiin toimenpidehuoneeseen. Kraateriarpeni, johon viimeksi tehtiin neulatemppuja, on nyt parempi kuin ennen, mutta se vaati edelleen erityishuomiota. Aluksi sen reunoja hiottiin toisella laserilla, ennen kuin aloitettiin itse poskien laserointi. Ensimmäinen laser ei tuntunut missään (lienee siksi, että sillä toimittiin niin pinnassa, verrattuna ihoon porautuvaan rei'itykseen).

 

Varsinaisen laseroinnin alettua huomasin, että rauhoittavilla lääkkeillä oli huomattava merkitys myös tuntoaistiin. Ilmankos olin niin letkeä päästä varpaisiin, ajatuksia myöten! 

Nyt olin jälleen jäykkänä kuin rautakanki koko toimenpiteen ajan :D OUTCH!

Self to note: Jos olet kipuherkkä ja jännität toimenpidettä, pyydä saada rauhoittavia! Muista vain jättää auto kotiin. Kyllähän sen kestää, kuten olen aina ennenkin kestänyt, mutta nyt se yllätti, sillä en arvannut rauhoittavien olleen pääosassa siihen, miten kivuttomasti siitä viimeksi selvisin! Mutta kotiin kävelin kaupan kautta suorin askelin ja silmät ei seisoneet päässä :) Posket oli kyllä TULESSA, mutta kyllä se suht nopeasti meni kuitenkin ohi, pienessä tuulenvireessä kävellessä.

 

Erityisesti nuoret miehet noteerasivat kasvoni tällä kertaa (yleensä olen huomannut naisten katsovan):

Kaupan edustalla norkoili joukko nuoria jätkiä,  joista yksi kommentoi kovaan ääneen kavereilleen (minun ollessa heidän kohdalla) "Tol muijal on käyny naamas jotain!"

Meinasin kääntyä ja sanoa: "You think?", mutta jatkoinkin vain matkaani huvittuneena.

Toinen tapaus oli yksi kolmesta kyytiin nousseesta jätkästä. Istuin bussin etupenkillä, kun kundi tokaisi ohimennessään: "Onks sul sattunu joskus jotai?"

Tähän olisi ollut hyvä tokaista "Ei, ku mä maksoin tästä!" :D

Tässä vaiheessa poskellani valui jo reilu verivana.

 

Päivittelen poskieni tilannetta taas illalla, ja viikon mittaan.

***

Verta ei tullut läheskään niin paljoa kuin viimeksi. Toivottavasti tulos on silti hyvä! 

***

Ensimmäinen aamu suihkun jälkeen. Suihkussa hieroin varovasti kuivuneet veret pois poskilta.

Tällä kertaa laser oli selkeästi iisimpi, kun iho on näin "hyvä" jo ensimmäisenä aamuna, jolloin se on yleensä pahimmillaan ja todella turvoksissa! Not bad, luulen tän olevan ohi kevyesti viikossa :)

***

Aamu 2, ja ensimmäinen yhteydenotto tämän postauksen tiimoilta kysymyksineen, koskien omaa lasertoimenpiteen harkintaa. Tänään jouduin olemaan aamusta alkaen ihmisten ilmoilla, joten hämmästeleviä katseita riitti! Aamu alkoi Espoossa tutustuen Lumenen tehtaaseen kouluporukan kanssa.

Kuten kuvasta huomaa, posket ei ole läheskään niin turvoksissa kuin normaalisti vain pari päivää laserin jälkeen.

Tässä vielä illan kuvat kasvopesun jälkeen, jossa sain hierottua jo hieman ihoa irti:

Tänään posket on kutisseet hitokseen ja bepanthenia on löträtty uunaalleen!

***

Neljäs aamu laserista. Unohdin eilen päivittää, mutta mitään erikoista muutosta ei tapahtunut. Sain vähän enemmän ihoa hierottua irti ja siinä kaikki.

Tänään sain suihkussa loputkin ihot hierottua irti, joten iho on nyt sileä ja uudestisyntynyt! Punoitusta on tietenkin vielä voimakkaasti, mutta tästä se lähtee tasaantumaan :)

***

 

Aamu 9. Keskiviikko. Reilu viikko laserista ja turvotus alkaa kadota. Iho ei punoita enää silmiinpistävästi.

 

 

Tämä oli viimeinen päivitys kasvoistani tällä erää. Katsotaan, vieläkö syksyllä on palattava rei'itettäväksi, vai joko lopputulos miellyttää silmää. :)

 

***

www.plasticsurgery.fi

Juontohommia

Maanantaina sain työpuhelun, jossa otin juontokeikan vastaan. Kyseessä Audi Quattro After Ski-kiertue, joka villitsi tänä viikonloppuna Tahkolla. Matkustin to-pe yönä bussilla Varkauteen, josta matka jatkui taas perjantaina omalla autolla Tahkolle. Minua odotti siisti huone neljällä vuodepaikalla, joten ei tule ahtaudesta pulaa! :D

Hotellihuoneeni oli vastapäätä illan duunipaikkaa, parempaa sijoitusta ei olisi voinut toivoa!

 

 

Bileet jylläsi PIAZZAssa, jossa järjestimme illan mittaan erilaisia pelejä mahtavine palkintoineen! Illan esiintyjä oli Joku Paikallinen Bändi, jolla oli kaksi huikeeta settiä vedettävänään; toinen klo 23, toinen 00:30.

Kyllä, Joku Paikallinen Bändi. Jotkut varmaan luulivat, etten muistanut bändin OIKEAA nimeä speekatessani heitä lavalle, koska ainakin minun on myönnettävä, etten ollut rekisteröinyt tätä hauskan nimen omaavaa yhtyettä aikaisemmin! Hyvin pojat veti, ja sai Tahkon juhlakansan joraamaan täysillä!

 

 Jaoimme illan aikana numeroituja passeja STROHin kaulanauhoissa, miehille sinisiä ja naisille oransseja. Jokaista numeroa oli yksi kumpaakin väriä, yhteensä 100, joten nopeat söivät hitaat ja loput jäivät ilman passeja - eli ilman mahdollisuutta kilpailun huikeisiin palkintoihin. Tehtävänä oli löytää sama numero vastakkaisen sukupuolen kaulasta, jolloin heillä oli mahdollisuus osallistua kilpailun viimeiseen vaiheeseen: Löytää minut. Pelin idea ei ollut kuitenkaan mikään "Ensitreffit Piazzassa", kunhan molemmat numerot olivat yhtä aikaa luonani noutamassa palkintoja H-hetkellä!

Hulahulavanne kilpailuun pääsi mukaan 3 nopeinta miestä ja -naista. Kaikilla oli 15sec. aikaa ja pyörityksien määrä ratkaisi. Minulla oli apunani ihana Nina, joka ohjasi kilpailijoita tanssilattialla minun juontaessani lavalla. Hulahula-kilpailun kaikki 6 osallistujaa palkittiin, voittajat saivat hiusten kiharruspuikon ja partakoneen!

Vedin keikan Moonbootseissa, sponssihupparissa ja After Ski quattro pipossa

Joku Paikallinen Bändi veti toisen settinsä viimeisiä biisejä, kun lähdin mikkini kanssa etsimään sopivaa paikkaa yökerhosta. Pysyttelin toki täysin nähtävissä ja baarin oleilualueella, mutta tarkoitukseni oli löytää jokin nurkka, josta minua ei heti nähdä. Löysin kuin löysinkin erään kulman, johon menin seisomaan tekemään juontoani. Kolme ensimmäistä toisensa löytänyttä paria, jotka minut löysi, palkittiin. Voittajille oli luvassa lumilauta ja 2. sekä 3. parille risteilylahjakortit, joten kuulutettuani H-hetken olevan käsillä, alkoi SÄPINÄ!
Paikkani oli mainio, sillä parit saattoivat kulkea ohitseni huomaamatta minua, vaikka seisoin rapuilla, enkä piilotellut missään kumarassa. Voittajien riemu oli mahtava, kun he näkivät minut ja ryntäsi paikalle!
Tunnelma oli huikea!

Homma oli osaltani ohi puoli kolmen maissa, jolloin pääsin nukkumaan. Aamulla kello soi tietenkin puoli tuntia ennen aamupalan alkamista, joten ehdin nukkua about 4 tuntia! MIKÄ AAMIAINEN!! Olen melko kriittinen hotelliaamupalabuffettejen kanssa, koska ne on mulle se juttu <3 Arvioin yleensä hedelmätarjontaa; sen valikoiman laajuutta ja tuoreutta, puuroa; kaurapuuroa vai neljän viljan puuroa (kaurapuuro voittaa) ja sen laatua (kaurapuuron oltava tietynlaista, koostumuksen saa vain pitkään hauduttamalla), onko lohta? Minkälaista lohta? Munakokkeli ei ole kuivaa. Marjoja? Lisäksi katson muita vaihtoehtoja, mitä en välttämättä itse edes söisi. Esim jugurttivalikoimaa ja siihen lisättäviä vaihtoehtoja, jälkiruokia, jne... Asteikollani Sokos hotelli Tahko veti ihan hyvin! Lisäksi tila oli avara ja viihtyisä ja valaistus oli sopiva, ei lainkaan kolkko, mihin joskus törmää. Pistin merkille, että saatavilla oli myös vaahtokarkkeja ja suklaasulaa, johon niitä pystyi dippaamaan!

Ainoa miinus oli vihreä tee valikoima, jota oli yhtä ainutta laatuaan. Plussaa kuitenkin siitä, että se oli luomua!

Olen aamulla kova syömään, joten kävin vielä santsaamassa hedelmiä ja puuroa lukuunottamatta koko satsin. Aamupalan jälkeen olikin hyvä tulla jatkamaan unia, ja päikkärit venyivätkin yli muutamaan tuntiin, mikä teki toki hyvää neljän tunnin yöunien lisäksi.

Näkymä huoneen ikkunasta! <3

Päikkäreiden jälkeen käväisin salilla ja nopean refresh tuokion jälkeen kävin päivällisellä PIAZZAssa ja katsomassa illan ohjelmat läpi Ninan kanssa, sekä sopimassa illan esiintyjän kanssa heidän toiveet aikataulun ja lavalle speekkauksen suhteen.

Tänään jälleen luvassa huikeat bileet, hauskoja kilpailuja ja mahtavia palkintoja! Tän illan esiintyjänä ihana Jannika B! Jos missasit bileet eilen illalla, be there tonight! ;)

 

Tipaton tammikuu+11kk

Nyt on Tukholman risteily heitetty, ja kuten arvata saattaa, aamupala buffet vei jälleen sydämeni! Ja itsekurini :D Lisäksi oli ihanaa syödä pitkästä aikaa ravintolassa. Härän sisäfileepihvi on mun number one!

Keli olisi voinut olla parempi, mutta toki oli kiva kierrellä kauppojakin. Jotain kivaa tarttui mukaankin, mm. Victoria's Secretin vartalotuoksu.

Sitten itse aiheeseen...

Kuten aikaisemmin arvailin, absolutistinen elämäni jatkui läpi risteilyviikonlopun. Tilanne on minulle uusi ja erikoinen, ikään kuin tipattomuudesta olisi tullut minulle jonkinlainen pakkomielle. Toki se voi johtua tavoitteestani tiristää rasvaa kehostani, minkä takia pidin ehdottoman nollalinjan myös koko MH-kiertueen ajan. (Raakasuklaalevyt olisi tietysti voinut myös tämän nojalla jättää Tax Freen hyllyyn ;) 
Muistan kuulleeni joskus Jutta ja puolenvuoden superdieetit-ohjelmassa Jutan sanoneen, että rasvanpoltto pysähtyy välittömästi, nautittaessa alkoholia. (En muista sanatarkasti, kuinka asia meni, mutta ajatus kutakuinkin näin.) Silloin, kun pidin rasva%:ni pysyvästi minimissä, en ajatellut alkoholia vihollisena. Samalla tavalla, kuin yksi herkutteluhetki, myöskään muutama alkoholiannos silloin tällöin ei tee sinusta lihavaa. (Muistettava myös, ettei yksi terveellinen ateria tee sinusta solakkaa, joten kaikki on kiinni elämäntavoista pidemmällä aikavälillä.) 
Koskaan en ole harrastanut saunaolusia tai muutakaan tissuttelua, joten koen melko tarpeettomaksi juoda drinkin tai kaksi. Voin yhtä hyvin ottaa tuopin vettä tilanteessa kuin tilanteessa, sillä sosiaalisena ihmisenä en kaipaa koskaan edes "rohkaisevaa" drinkkiä murtaakseni jäätä. Ainut, mitä toisinaan musiikkiaddictina kaipaan, on se euforinen tila, jonka pari juomaa saa musiikissa aikaan. Nautin muutenkin suunnattomasti musiikin kuuntelusta, mutta siinä on jotakin taianomaista. En tiedä, onko näin kaikilla, mutta itse koen musiikin hyvin voimakkaasti.

Laivalla katselin eri-ikäisiä, erityyppisiä juhlijoita, joilla alkoholin nauttiminen oli ehkä lievästi ilmaistuna karannut vähän lapasesta. Ymmärrän, että jos KERRANKIN pääsee laivalle ja tuulettumaan, niin tekee mieli kohottaa malja sen kunniaksi, mutta ilta menettää ehkä jokseenkin merkityksensä, jos juo itsensä pöydän alle. Vahinkoja sattuu, se on inhimillistä.

Palaten vielä risteilyyn itseensä, illan show oli huikea! Tanssiryhmä + upeat laulajat vetivät hurjan hienot vedot molempina iltoina, pitäen katsojan mielenkiinnon tiukasti kiinni esityksessä. Ensimmäisenä iltana shown avasi L'Marco Smith, jonka sooloesitys oli vailla vertaa! Mikä ääni, mitkä moovit, syntynyt lavalle! Yritin etsiä hänen esityksiään netistä, muttei oikein löydy. Olen varma, että vielä joskus löytyy enemmän - Hänestä kuullaan vielä!

PS. Sain reissussa ollessani ilahduttavan viestin eräältä nuorelta naiselta, joka lähestyi monien muiden tavoin minua kysymyksineen ja oireineen, PCO:sta kertovan kirjoitukseni myötä. Parhaani mukaan ohjasin häntäkin ja neuvoin oikeanlaisiin tutkimuksiin.

Ihanaa kuulla, että on pystynyt auttamaan monia ihmisiä jakamalla oman kokemuksensa. Kirjoitus toimi siis juuri kuten pitikin <3

Kehon paisumus

Olo on kuin kohonneella pullataikinalla. Sellaisella, jonka pinta on alkanut jo uunissa kovettua ja alkaa halkeilla taikinan vielä kohotessa pullan sisällä. Vaikka mättöviikon jälkeen ruotuun palasinkin, on syömisissäni silti mennyt jokin vikaan. Nimittäin hedelmät. No joo, ei ehkä pahin pahe, mitä ruokavaliossa voisi olla, mutta hedelmienkin kanssa kannattaa muistaa kohtuus! Hedelmät on suurinta herkkuani, joiden karsiminen tuottaa aina hankaluuksia ja turhautumista. Sain ihmeen hyvin itseni kuriin valmistautuessani MH-finaaliin, mutta nyt kun olen pikkusormeni antanut, menee koko käsi olkaniveltä myöten.

Niin... Kummakos tuo jos turvottaa?

Niin paljon hyvää kuin hedelmissä onkin, niin piilee niissä myös vaihteleva määrä fruktoosia, mikä onkin se korin mätä omena. Tuo ryökäle, jota elimistö ei osaa hyödyntää. Kaikista hedelmien C-vitamiinin piristävistä vaikutuksista huolimatta, mua on väsyttänyt enemmän.

Tähän sokeripöhöön kyllästyneenä aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Tiedän, että tulee olemaan tiukkaa, etenkin aloittaa nyt viikonlopun edellä, jossa minulla on tiedossa molempina aamuina buffet-aamiainen laivalla✌️ 

Saa nähdä pitääkö itsekuri, vai karkaako lapasesta! Todennäköisesti aloitan vasta maanantaina.

Salitreeneistä en ole tinkinyt finaalin jälkeenkään, kuten en myöskään tankotunneista, joten vielä en voi olla kovin kaukana!

Noin. Nyt se on sanottu ääneen, joten muutos on tehtävä! Täältä tullaan muutos, lähikauppojen melonimenekki tyssää yli puolella! We'll see soon, abs. 

Kiertueen aikana puhuttiin kilpasiskojen kanssa paljon ruuasta ja herkuista. Mieliteoista, sillä niitä riitti! Jopa minä, joka en yleensä koskenutkaan nutellaan, aloin haaveilla siitä.

Yhdellä tytöistä suurin mieliteko oli viini. Siis viini?? Olisikin! Käsittämätöntä minun mielestä, kun en ikinä viiniä ole oppinut juomaan. Toisinaan mietin, että olisi kiva osata juoda viinejä. Tarkoitan, että tykkäisi niistä. Tunnen paljon pariskuntia kaveripiirissäni, jotka tissuttelevat yhdessä viinejä iltaisin. (Enkä nyt tarkoittanut viikon jokaista iltaa.) Onhan siinä jotain kiehtovaa, että yhdessä maistellaan viinejä kynttilän valossa lauantai-iltana. Minä ja Antti laimennettaisiin sitä limppareilla ja mehuilla, ja silti pidettäisiin nenästä kiinni, että saataisiin se alas. Romanttista? Hmm... Onneksi sentään tämä jalo taito puuttuu meiltä molemmilta. Osa tutkimuksista osoittaa, että siitä olisi hyötyä. Esim tässä: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/84624-yllattava-tutkimus-viini-hyodyllisempaa-kuin-liikunta#at_pco=tst-1.0&at_si=54cf87a0d77e2383&at_ab=per-2&at_pos=0&at_tot=2 .

Nutella oli melko yleinen tyttöjen suosikki, kuten myös maapähkinävoi. Myös minun suurin päiväunien kohde nosti päätään, vaikkakaan en siihen koskaan sorru. Fantasiaksiko sitä sitten voisi kutsua?

Jos jotain saisin syödä ilman, että mikään siitä imeytyisi kehooni, niin söisin täytekakkua NIIN hitokseen!! TÄYTEKAKKU!! Voi luoja <3 Niin paljon kuin juhlia rakastankin, niin auta armias, kun kakut kannetaan pöytään! Damn.. Onneksi järki auttaa minua selviytymään tilanteesta, sillä enhän laita kehooni ikinä muutenkaan sokeria, vehnäjauhoja, enkä nykyään myöskään maitotuotteita. Mitä siis voisin siitä edes syödä? Ristiriitaista. Olen kuin Homer Simpson Arnold'sin ikkunassa, vaikka todellisuudessa en suostuisi laittamaan koko moskaa kehooni. Onneksi nykyään saa superfoodeista valmistettuja raakakakkuja, joilla voi silloin tällöin yrittää turruttaa tätskärihimoa.

Olen ollut aina reipas syömään, mutta ollut melko tarkka, mitä suuhuni laitan. Tämä on iskostunut takaraivoon pikkuhiljaa nuoruudesta lähtien, kun PCO:ni alkoi oireilla, enkä pystynyt syömään normaalisti. Ensin karsiutui roskaruoka, huonot rasvat, sitten sokeri, pasta, peruna, myöhemmin myös riisi, leipä, makeutusaineet, jne.. Puhtaammaksi ja puhtaammaksi. Huomasi, mistä elimistö ei tykkää. Onneksi näin, sillä PCO pysyy parhaiten kurissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. 

http://viibac.blogspot.fi/2014/07/nainen-onko-sinulla-pcos.html?m=1

Kavereiden kesken olen pohjaton kaivo, jota kaikki hämmästelee. "Mihin sä oikein syöt??" Nyt kerron teille salaisuuden: Mahaani.

Ymmärrän kyllä, että määrät hirvittää, mitä mun napa vetää. Mulla vain joskus katosi kylläisyyden tunne. En edes muista milloin. Luin joskus eräästä hormonista, jota joillakin on aivoissa. Olikohan nimeltään dopamiini? Tunnistin itseni siitä oitis! Henkilöt, joilla tätä hormonia on runsaasti, bongaavat esimerkiksi ruuan helpommin kuin muut. Piding!!! Siitä johtui sekin. Näen kaikkialla ruuan ensimmäisenä. Oli kyse vaikka kuinka upeasta aulasta tai asunnosta aukeaman kokoisessa mainoksessa, niin ensimmäisenä isken silmäni omenaan sivupöydällä. Uskon siis vahvasti kuuluvani  heihin, jotka elävät tämän hormonin vietävänä.

Kaikista houkutuksista huolimatta olen kuitenkin päätynyt syömään mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti. 'Kehoni on temppelini', enkä halua laittaa sinne mitään väärää ja sitä rataa, ja terveysintoilu on lempipuheenaiheitani. En ihan allekirjoita olevani mikään ortorektikko, vaikka siltä ehkä nyt kuulostankin? Mutta eikai siinä ole mitään väärää, jos haluaa syödä terveellisesti :) Kunhan pitää huolen, ettei mistään pääse tulemaan puutostiloja. Veriarvoista päätellen ei ainakaan minun ruokavaliolla! Sellaisestakin testistä olen kuullut, josta näkisi kaikki vitamiini- ja hivenainepitoisuudet verestä mitattuna. Niin paljon kuin verikokeita inhoankin, niin ko. mittaus olisi mielenkiintoinen!

 

Itse olen pitänyt aina läpivuotista itsekuria, joten en ikinä ole kesäkuntoon pyrkinyt. Nyt itsekurini on kuitenkin ajoittain ollut reissun päällä, joten töitä on tehtävä! Onneksi sain käyttööni PT Jari Sorsan vaimoineen palauttamaan minut lähemmäksi sitä, mistä olen reilun vuoden ajautunut kauemmaksi ja kauemmaksi. Kiertueen alussa rasvaprosenttini oli korkeampi kuin koskaan, mutta nyt olen päässyt hyvään alkuun palatakseni takaisin sinne, mistä eksyin. Ryhtiliikkeen aika!

Zemppiä kaikille "Kesäkuntoon 2015"-projektin kanssa kamppaileville! :)

PS. Hatun nosto fitness-tyypeille!