Perjantai oli lungi päivä. Nukuin pitkään, lenkki koirien kanssa ja illalla kävin tekemässä tuttavalle ripsihuollon. Sain häneltä pari könttiä Saksanhirveä!! NAM!
Lauantaina aamulenkin jälkeen salille. Forever Töölöön tottuneena on vähän kankeaa käydä uimahallin kuntosalilla, jossa laitteita on rajoitetusti ja joutuu odottelemaan vuoroaan, vaikkakin pääasia, että treeni tulee tehtyä :)
Illemmalla vetäisin vielä pikku HIIT-treenin ennen suihkua, niin eiköhän sieltä suklaa ala sulamaan ;)
Kulinaristi sunnuntai! Pyöräytin pihvejä Saksanhirvestä, ja voi veljet kuulkaas, hyviä oli!! Herkkusuuna visioin muutakin vastinetta mieliteoille, etten sortunut tekemään taas suklaata. Vóila! Suklaamoussea <3 Ah... Superfoodia! Sikahyvää, ravinnerikasta, eikä kolauttanut omatuntoa, kuten suklaa ^_^
Laitoin oikein nätisti, että sain napsaistua luomuksestani kuvan. Mintunlehti olisi kruunannut annoksen! Loput vedin yhtä fiinisti suoraan kulhosta :D
Vaikka herkkusuu olenkin, niin suurinta herkkuani on kuitenkin ehdottomasti mansikat ja vesimeloni. Mukavaa, kun voi herkutella vaikka joka päivä! Ja yleensä herkuttelenkin. Nämä suklaamousset on sitten vain extraa niiden lisäksi.
Poikkeuksellisesti lähdin takaisin Helsinkiin vasta nyt tiistaiaamuna, koska eilen minulla oli käynti KYSillä, kontrolli PCO:stani, enkä olisi ehtinyt illaksi kouluun. Kaikki oli mennyt taas parempaan suuntaan, eikä kontrollikäyntejä enää kuulemma tarvita! :) Lääkärit taas kyselivät vauvasuunnitelmia, ja kun vastasin, ettei asia ole ajankohtainen, tivattiin vielä "eikö yhtään?" Olenko niin "vanha", että pitäisi olla, vai hätäilevätkö lääkärit, etten kohta pysty saamaan lapsia enää ollenkaan? Sen hän toki sanoikin, että sitten (huom SITTEN, ihan kuin se olisi itsestäänselvyys, että kaikki edes haluaisivat hankkia lapsia), kun aion hankkia lapsia (lisäsi vielä, että ehkä parin vuoden sisällä), minun on tultava takaisin, sillä tarvitsen ovulaatiolääkkeitä. Oma hormonitoimintani ei enää mahdollista raskautta. Noh, se nyt oli selkeä, kun PCO on jyllännyt jo niin monta vuotta sekoittaen hormonitoimintaani. Kiva, että se on nyt vihdoin rauhoittunut Metformiinejen myötä :) Nämä lääkkeet tulevat todennäköisesti kulkemaan minulla läpi koko elämän.
Lähtiessä sairaalalta Antti soitti. Hänelle oli kantautunut tieto, että autoani oli taas kolaroitu KYSin P-hallissa. Ja kappas kappas, punainen Polo - jälleen! Viimeksikin, kun olin kontrollissa, niin joku tätykkä tuli puskuriin punaisella Pololla. Liekö sama rouva. Onneksi nää kontrollit loppui nyt!!
Eilen illalla kävin teellä ystäväni luona ja samalla testailin kissa-allergiaani! Haaveilen Siamilaisesta (pyöreänaamaisesta yksilöstä), mutta 16-vuotiaana alkanut allergiani on estänyt sen hankkimista. Nyt oireet eivät kuitenkaan enää ilmenneet nimeksikään, vaikka Tiikeri puski minua oikein tunteella suoraan päin näköä teepöydässä ;)
BTW tämä onnibussimatkustaminen on aika syvältä näin pidemmän päälle. Olisipa penkit pehmeämmät ja makuuasento olisi mieletön plussa! Korvatulpat on muuten varuste nro 1, jos suunnittelet onnibus matkaa. Aina korissa on yksi mätä omena, joka ei kunnioita muita matkustajia. Nuori poika katsoo läppäriltään action leffaa ilman kuulokkeita (volaa on, luonnollisesti), tätykkä katsoo jotain rallatuksia puhelimestaan, jota koko bussi saa kuunnella, tai sitten, kuten tällä hetkellä pari penkkiriviä eteenpäin, sedällä on lienee uusi luuri, josta tohkeissaan selaa noita raivostuttavia kilkatuksia, mitä viestiäänilistalta löytyy. Toivottavasti pian löytyy mieleinen merkkiääni, tai täällä alkaa pinnat palamaan - korvatulpista huolimatta!
Tälle viikolle on tiedossa mukavia treffejä ja muutamia asioita hoidettavana! Viikon kruunaa viikonloppu Tukholmassa! Saa nähdä tuleeko laivalla nautittua ilolientä, vai jatkettua tätä orastavaa absolutistin elämää. Vuosi tipattomana häämöttää! Ja ellei puoltatoista skumppalasia lasketa, niin vuosi on jo heittämällä ylitetty!
Tammikuukin alkaa olla selätetty, life's good!
