Never say never!
Yksi mun motoista, jota kuitenkin satunnaisesti olen erehtynyt uhmaamaan.
Olen varmaan joskus kirjoittanutkin (en muista?), etten ottaisi rakennekynsiä, ja onnekseni minulla ei ole siihen tarvettakaan, sillä omat kynteni ovat luonnostaan pitkät ja vahvat, jotka lakkaan aina ranskalaisella manikyyrillä.
Kuinkas sitten kävikään?
Minua pyydettiin kynsimalliksi SM-kisoihin, ja kynsiteknikon toivelista mallista oli melkoisen imarteleva - ja minua pyydettin! Enhän mä voinut kieltäytyä ;) Helpotuksekseni kyseessä oli vieläpä nudet ranskikset, eikä mitään tivolikynsiä.
-Älkää ymmärtäkö väärin! En minä kaikkeen suostu imarteluiden voimalla :D Haha!
Olin suunnitellut meneväni käymään I love me messuilla (kuten joka vuosi), joiden yhteydessä kynsikilpailut toteutettaisiin. Tässähän minä näppärästi pääsen messuilemaan siinä samalla!
Mielenkiinnosta oli muutenkin jännä nähdä, miten kynnet rakennetaan ja millaista niillä on elää ja kauanko ne kestää ymymym.
Harkitsin jonkin aikaa suostumistani, sillä en tykkää, jos on jotain, mitä täytyy varoa, mutta suurin syy, miksi vastustan rakennekynsiä, on niiden epähygienisyys!
En haluaisi, että kukaan, jolla on rakennekynnet, esimerkiksi valmistaisi ruokiani. Rakennekynnet kun ovat jäätävän suuret bakteeripesäkkeet!
Yritän nyt olla ajattelematta asiaa ja kulutan kynsiharjaa entistä ahkerammin tämän ajan...
Danica halusi ensimmäisenä nähdä käteni, ja lähetettyäni kuvan käsistäni, hän kehui niitä täydellisiksi hänen odotuksiinsa <3
Ennen kisoja oli kuitenkin päästävä harjoittelemaan kynsiä minulle. Lähinnä sitä, millä tekniikalla kynnet olisi paras tehdä.
Eilen kävin Studio 59:ssa, missä Danica työskentelee. Ensin viilattiin omat kynteni pois, sitten alkoi itse työnsarka. Ensimmäiset kaksi kynttä hän teki akryylilla, kokeili seuraavat geelillä, jonka hän katsoi olevan parempi vaihtoehto.
Jos en olisi nähnyt hänen työnjälkeä aikaisemmin ja tiennyt hänen tehneen paljon kynsiä ennenkin, olisin ehkä ollut hieman paineissa työn ollessa vaiheessa! Aikamoinen muodonmuutos kynsissä tapahtuu ennen viimeistä vaihetta, viimeistelyä.
Ensimmäinen päivä kynsien kanssa oli hieman erikoinen. Tuntui, että mitenkähän mä osaan elää näiden kanssa. Jotenkin tuntui todella oudolle, mikä on hassua, koska pituus omiin kynsiin verrattuna ei muuttunut lainkaan! Jonkin oli erilaista.
Tänään kynnet ovat jo olleet osa minua, ehkä ne vain olil jotenkin arat käsittelyn jäljiltä eilen. Voimakasta viilausta jne, mitä normaalisti kynteni eivät koe.
Ovathan nämä kauniit. Todella. Oma on kuitenkin aina oma, ja siksi aion palata omiin kynsiini kisojen jälkeen :)
Suositella voin kuitenkin lämpimästi teille, jotka rakennekynsiä harkitsette, tai olette koukussa niihin.
Studio 59 toimii sekä Suomen-, että Ruotsinkielellä. Kääntäisin kirjoituksen myös ruotsiksi, jos osaisin! Vaikka sukunimeni on Bäck, en silti ole lainkaan ruotsalainen, enkä osaa puhua kielellä kuin muutaman hassun lauseen.
Danica Axberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti