Viivi Bäck

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Never say never

Paluu arkeen finaalin jälkeen...no jaa, normi settiä! Poikkeuksena mun mättöviikko, jolloin vedin kaikkea shaissea, mitä en ikinä söisi muuten! Syytän tästä kilpasiskoja ja heidän leivoskuviaan ja nutellapuheitaan koko kiertueen ajan whatsapp-keskustelussamme, jossa tämä kakkujen kuvakirjo huipentui finaaliviikolla. En tiedä mikä riivattu muhun hyppäsi ja sekoitti syömisiäni koko viikon, mutta onneksi kävin kuitenkin tunnollisesti salilla, jättämättä treenejä väliin :)
Nyt kuitenkin takaisin ruodussa ja matka kohti kesäkuntoa jatkukoon!


Olen saanut paljon ihania viestejä minua kannattaneilta ihmisiltä, kiitos niistä <3 Nämä kauniit sanat huipentui erääseen, minulle tuntemattomaan gentlemaniin, joka oli ostanut minulle lahjakortin hemmotteluhoitoon, Helsinkiläiseen kauneushoitolaan! Ihan vain siksi, että hänen mielestään minun olisi kuulunut voittaa. Aika ihana!! :)

Viimeinen jakso muuten tuli myös ulos viime viikolla! Se on katsottavissa täältä:


Vaikka alkupettymyksestä onkin jo selvitty, niin oli mukava kuulla päätuomarin tituleeraavan minut ykköseksi. Tästä on hyvä jatkaa!

Minulta on kyselty paljon, mitä kilpailu on minulle nyt sitten tuonut. Lyhykäisyydessään, ei toistaiseksi mitään merkittävää, lukuunottamatta soittoa, jossa minua pyydettiin mukaan Martina ja hengenpelastajat ohjelmaan. Voittajahan lähtee automaattisesti, mutta meistä muista olin ainoa. Toistaiseksi kieltäydyin, sillä minulla on mahdollisia muita suunnitelmia ajankohdalle, jolloin ohjelmaa kuvataan Thaimaassa. Koulun puolesta tuo kolmiviikkoinen kuvausmatka olisi passannut juuri sopivaan rakoon!
Olisihan se ollut ainutlaatuinen kokemus ja mahdollisuus haastaa itseään erilaisissa fyysisissä tehtävissä. Tietenkin kaikki sattuu päällekkäin ja jää kaikesta paitsi, no can do.

Viidakon tähtösiin en harkitsisi lähteväni, mutta hengenpelastajiin olisin kyllä lupautunut mukaan ilman päällekkäisiä suunnitelmia. En koskaan sano ei koskaan, mutta se viidakkojuttu ei vaan olisi mua varten ;)
Sitäpaitsi lupasin jo Savon neito kisoihin lähtiessäni poikaystävälleni, etten koskaan osallistu viidakon tähtösiin. Haha! Toki se oli siinä vaiheessa lähinnä vitsi.

Savon neito voiton jälkeen kävin pari skabaa treenatakseni tuomaristohaastatteluja ja oppiakseni virheistäni. Kysyn aina tuomareilta kommenttia ja vinkkejä haastattelustani. Näitä vinkkejä olen sitten yrittänyt hyödyntää tulevissa koitoksissa. Huippumissi- ja Pitsimissi-kisojen aikana arpeni olivat pahimmillaan, joten itseluottamus oli surkea. Mikäs sen parempi sauma treenata itseluottamusta! Sama oli vielä Hot Rod kisoissakin, vaikka olin ehtinyt käydä joitakin kertoja arpihoidoissa. Tavoitteeni siinä oli kuitenkin päästä kärkikolmikkoon, joille oli töitä tiedossa. Sinne yltin, joten se oli ihan ok, vaikkakin voittajalle siunautui työtehtäviä enemmälti. 

Miss Helsinki oli jo todellinen tavoite.
Olen tietoisesti pysytellyt kaukana kaikista "Miss paikkakunta"-kisoista, mutta Miss Helsinki oli asia erikseen :) Etenkin, kun osallistuakseen on oltava helsinkiläinen, niin siinä on itua! Savon neito oli mukava, ja periaatteiden mukainen, sillä asuin vielä Savossa. Heti kun muutin Helsinkiin, hakuni Miss Helsinki-kilpailuun oli selkeä tavoitteeni. Vihdoin pystyin osallistumaan siihen! Kokemus oli vielä parempi, mitä osasin odottaa :)

Jokaisesta kilpailusta olen oppinut jotakin, ja uskon tämän erän suurimman lahjan olevan mediatyöskentely. Kiitos mahtaville Creamframen pojille, kun jaksoivat olla joka setissä mukana ja tehdä käsittämättömän hienoa työtä niin hektisellä aikataululla! Kamerapelkoni sai kyytiä videointi toisensa jälkeen. Juuri sitä minä tarvitsin! Hot Rod karisti mikrofonipelkoni.
Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella :)

Next challenge, come to mama! I'm ready! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti