Oinaiden pääsiäinen

Pääsiäinen mennä hurahti, ja niin myös minun oli aika kääntää uusi sivu elämässä.

...Ei niin dramaattisesti, miltä se ehkä kuulosti, vaan mulla oli synttärit!

Harvalle pääsiäisellä on muuta merkitystä kuin vapaapäivät. Palkkatyöläisille iloinen asia, yrittäjille pakollinen palkaton vapaa. Minä kuitenkin tykkään aina kun on vapaata, ja pakko myöntää, etten mietiskele pyhäpäivien merkitystä. Jännä, että kirkolliset vapaat on vapaita kaikille, huolimatta siitä uskovatko he Jeesustarinoihin tai kuuluvatko kirkkoon. En aio mietiskellä niitä nytkään tämän enempää...

 

Pitkänä perjantaina mentiin juhlistamaan Antin ystävän 30-vuotisjuhlia. Palju oli lämmin ja juhlaväki iloista. :)
Onnittelut kaikille teille Oinaille, jotka vietätte syntymäpäiviänne!

 

Lauantaina kotiin palattua vain herkuteltiin, saunottiin ja kainalo <3 Parasta!

 

Sunnuntaina tehtiin pitkästä aikaa pitkä lenkki ja hönötettiin kotona. Ihana  olla vaan ja turruttaa hellyydenkipeyttään leikkimällä takiaista! LOVE IT!

 

Maanantaina 2. pääsiäispäivä. Mun synttäripäivä! 

Heti herättyään Antti soitti minulle Spotifysta Tuuli - Paljon onnea vaan, ja onnitteli 25:n johdosta. Hmm, onneksi minulla on vielä vuosi armon aikaa, ennen ko. "rajapyykkiä" :P Se ei sitten koskaan muista... Ei kyllä voi olla pahoillaan sinänsä, koska ei ole nimittäin aina muistanut omaa ikäänsäkään!
Käytiin ajamassa crossia, kun sitä olen pitkään halunnut kokeilla.

Ihan jännää touhua, sen mitä siitä eka kerralla irti sain :)

 

 

Tein hirvenlihapihvejä (NAM!!) ja illan synttärivieraiden kunniaksi lettuja, kera marjojen ja jäätelön.

 

 

 

 

Ajattelin kylläkin tehdä raakakakun, mutta huomasin, että "joku" oli syönyt kaikki taatelit. Tyydyin sitten perinteisiin lettukesteihin...

Suklaata oli myös pakko tehdä pari satsia pyhien kunniaksi ;)

(Ainahan näitä selityksiä keksii)

 

 

Seuraavan kerran, kun minulla on aikaa, on kyllä pakko kokeilla se mansikkainen raakakakku, mitä olen pitkään suunnitellut tekeväni!

Ehkä parin viikon päästä, vaikka Antin 31:n kunniaksi :)

 

*** 

 

Odottelen kyytiä helsinkiin, ja ikävä on jo valmiiksi hirmuinen. Tänään mulla piti olla keikka Helsingissä, mutta sen peruunnuttua päätin jäädä vielä täksi päiväksi Varkauteen. Tänä aamuna heräsin yksin ja ikävä on alkanut riipiä tyhjässä kodissa, ennen kuin edes lähden... 

Tämä lähteminen on aina kaikista vaikeinta. Arki pyörii kyllä yksinäänkin, ilman ikävää, kunhan siihen pääsee kiinni. Onneksi.

Kirjoittelusta tulee aina parempi mieli, joten tähän väliin oli mukava muistella näitä päiviä.

 

Ensi viikonloppu meneekin työkeikalla Turussa.

 

Alle 4 viikkoa lomareissuun, ja saa leikkiä takiaista KOKO VIIKON! <3