Lollotissi vai meganainen?

Rinnat, tissit, daisarit, boobsit.... Rakkailla lapsilla monta nimeä. Tissit on nyt kaikkien huulilla (noniin... Pois se mielikuva teiltä vilkasmielisiltä ;) ) meneillään olevan tissikohun myötä.

Ensimmäinen pinnalle noussut blogikirjoitus oli luonnonkauniin Janni Hussin, joka maanläheisesti pohdiskeli, miksi ihmisiä jaksaa puhuttaa hänen pienirintaisuus. Itsehän Janni oli oikein sujut asian kanssa, että hänen rakas urheiluharrastuksensa vaatii veronsa rintaliiveissä. Miksi muita liikuttaa toisen kuppikoko, vaikka itse kelpaa itselleen ja kumppanilleen sellaisena kuin on. Urheilu 6 - tissit 0. Tämä nosti esiin paljon empatiaa ja ihastelua ihmisiltä. 

Seuraava blogikirjoitus olikin päinvastainen, ja kenties kannanotto Jannin kirjoitukseen pienirintaisuuden hyväksymisestä. Tämä levisikin kulovalkean tavoin, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi TV-persoona Maisa Torpan mielipide asiasta.

Tekstissään Maisa nimeää ongelmaksi sen, jos ei ollut paikalla, kun rintakudosta jaettiin. Itse ymmärsi sanojensa mukaan hakea apua heti ongelman tajuttuaan, eikä näin joutunut elämään kuin pilitön mies. Hienoa, jos ihmiset tajuavat hakea ongelmiinsa apua, mutta onko pienirintaisuus todella ongelma?

Tästä kohusta on kirjoittanut about sata muutakin, mutta olen törmännyt vain pieniä/pienehköjä luomurintojaan puoltaviin kirjoituksiin. Itse ajattelin tuoda juttuun hieman toisenlaista näkökulmaa...

PCOS-oireista kärsineenä sanoisin saaneeni esimakua isorintaisuudesta ja sen tuomasta "onnesta".

Itselläni nämä Maisan nimeämät itikanpistot pulpahtivat nollasta sataan täytettyäni 10 vuotta. Häpesin. Yritin piilotella tissejäni, enkä kehdannut mennä jumppatunnin jälkeen suihkuun, vaikka opettaja pakotti. Kellään muulla ei ollut tissejä ja minä vedin jo B-kupilla. Nelosluokalla! Kutosluokalla muillakin alkoi onneksi vähän nännit turvota, ja loput tunki sukkia toppeihin.

Yläasteella kuulin F-kuppia lähenevistä rinnoistani jatkuvasti ikäisiltäni, hormoniryöpyssä rypeviltä pojilta, ja isoveljeni kaveri nimesi minut tissi-Viiviksi. Yläasteella en jaksanut enää hävetä, tai välittää kommenteista. Lollot olivat suurimmillaan 16-17-vuotiaana. "Miten noin pieneen tyttöön on kasvanut noin isot tissit?" on yksi kommenteista, mikä on jäänyt mieleen.

 

Juoksu, ratsastus, ym ym jäi suosiolla. Voin vain kuvitella, miltä niistä naisista tuntuu, jotka kärsivät _IHAN OIKEASTI_ valtavista rinnoista. He, jotka käyvät rintojen pienennyksessä, poistamassa LITRATOLKULLA rintakudosta, jotta mahtuvat esimerkiksi F-kupin liiveihin.

Uskaltaisinpa väittää, että isorintaisuus on ongelma, toisin kuin pienirintaisuus.

Nykyään hormonieni ollessa suht balanssissa, olen pysynyt E-kupissa ja elämä on ollut helpompaa. Onhan nää nyt entisiin verrattuna hieman "tyhjät", kudosmuutokset ja arvet on muistona entisestä koosta...

Olin suunnitellut, että lapsenteon jälkeen menisin rintojen kohotukseen, koska siitä iho ei enää tulisi palautumaan. Nyt kuitenkin kuultuani, että lapsettomuus voi koitua kohtalokseni, olen alkanut harkita kohotusta ylipäätään. Olin asennoitunut, että se tulee olemaan edessä, mutta vasta sitten, kun rinnat on kertakaikkisen pilalla. En halua ajatella mitään sen kautta, että "sitten kun olen hankkinut lapsia". Jos joskus aion sitä yrittää, niin siinä vaiheessa kaikki ylimääräinen pitäisi olla eliminoitu, koska stressi veisi viimeisenkin mahdollisuuden rippeen onnistua.

Onko kohotus siis ajankohtainen jo nyt, vai koskaan?

 

Molemmille, sekä Jannin, että Maisan kirjoituksille löytyy varmasti kannattajia, mutta pääasia, että kaiken tekee itsensä, ei kenenkään muun takia. Maisan kirjoituksessa viitattiin siihen, että kaikki miehet rakastavat isoja rintoja. En usko. Jotkut pitävät iso-, jotkut pienirintaisista, jotkut pieni- tai isopyllyisistä, jotkut hoikista, jotkut rehevämmistä naisista, joten tämä väite on vain Maisan oma mielipide, ja uskoo olevansa mielipiteensä kanssa oikeassa.

Mun mielestä, niin kauan, kun kaikki on omavalintaista ja puhtaasti omaa elämäniloaan parantavaa lopputulosta kohti tehtäviä päätöksiä, jokaisen päätös lienee ok. Mielipiteensä tietysti kullakin ja niin pitää ollakin. Ehkä Maisa tahtoi elämässään pyrkiä viettämään hetkiä ainoastaan "tissimiesten" kanssa, vaikka varmasti olisi löytynyt joku, joka olisi rakastanut niitä hänen nimeämiä "itikanpistojaankin". Lopputulema siis, että Maisa ei itse viihtynyt pienirintaisena, toisin kuin Janni. Hehkutus siitä, että "isot ne pitää olla", on sikäli ehkä vain hieman lyttäävä pienirintaisia kohtaan, mutta kuten sanoin, mielipiteensä ja mieltymyksensä kullakin. Samalla tavalla joku muu kailottaa maailmalle, miten järjetöntä on laittaa itseensä mitään ylimääräistä.

 

Mutta hei, oishan täällä vähän väritöntä, jos kaikki ois aina samaa mieltä :)