Uusia tuulia!
Ja mihin kummaan otsikko oikein viittaa? Let me tell ya...
Taisin jo hehkuttaa, että kisailuni on kisailtu ja todella pitäväni siitä ajatuksesta.
Kiirettä pukkaa, muttei haittaa! Toistaiseksi vedetään 3-4 tunnin yöunilla, sillä päivisin on ollut niin kuvausta kuin koulutustakin, ja yöt on menneet uutta oppiessa casinolla! Aloitin työskentelyn hostina Casino Helsingissä alkuviikosta ja kolmas yö on takana. Teen pari-kolme vuoroa viikossa, ainakin kesän ajan. Työvuorolista ratkaisi juhannus-suunnitelmatkin ;)
Ja mihin kummaan otsikko oikein viittaa? Let me tell ya...
Taisin jo hehkuttaa, että kisailuni on kisailtu ja todella pitäväni siitä ajatuksesta.
Olisiko ollut peräti seuraava päivä tekstin julkaisemisesta, kun minua pyydettiin uuteen prokkikseen, jota oltiin järjestämässä. Koko kuvio kuullosti oikein hauskalta tavalta viettää aikaa tyttöjen kanssa, joka kaiken lisäksi = työkeikkoja, jotka olisivat vieläpä mieluisia. Ikään kuin puhelu ystävältä, joka suunnitteli reissuja ympäri suomea + pari ulkomaanmatkaa tyttöporukalla. Jes mennään!
Siinä sivussa saisi hurjasti sponssilahjoja ja rahallistakin palkkaa. Eiku...wait a minute... Sanoitko "kilpailu"?
Damn... Ensimmäinen ajatus oli, että nyt multa vietiin kaikki hauska nenän edestä...
"Ai ei sittenkään varsinainen kilpailu?" Tosin yksi meistä kaveruksista tulisi äänestyksen perusteella saamaan enemmänkin duunia kuin nämä yhdessä heitetyt keikat. Töitä?! I'm in!
Kiinnostuneena kuulin lisää. Innoissani siitä, että kesälle olisi tiedossa lisää hauskoja keikkoja ja siinä sivussa uusia ystäviä. No joo, mikäs siinä! En ottaisi sitä kilpailuna, vaan mukavana ajanviettona kavereiden kesken. Kuvauksia, matkustelua...Nice :)
Hei hetkonen, sanoitko "varikkotyttö"? Äh... Se siitä.
Kysyin mielipidettä toiselta aivopuoliskoltani, Antilta, joka oli myös samoilla linjoilla varikkotyttömielikuvasta, ettei kannata mennä "töhrimään" hyvää mainettani autotyttökisalla.
Vaikkakaan kyseessä ei ole halpa 'pyllistellään konepellillä ilmaiseksi'-kisa, vaan uusi työkeikkoja kattava, moottoritapahtumia kiertävä, Monster girl-tyyppinen asetelma, pelkäsin autotytön leimaa.
Tein jo päätöksen olla lähtemättä mukaan, niin hyvältä kuin se kuvausmatkoineen kuullostikin. Jäin kuitenkin miettimään asiaa kerta toisensa jälkeen...
Kierrän muutenkin kumppanini kanssa katsomassa kiihdytysajoja, speedway-kisoja, ym moottoriurheilutapahtumia, niin miksi en voisi havitella töitä kiinnostuksen kohteideni parissa? Sitäpaitsi, olen jo kertaalleen lupautunut työsopimukseen Monster Girliksi ko. yhtiön kutsumana, mutta tämän työllistymisen väliin jäänti ei johtunut "leimasta". Sama työnkuva, siitähän mä tykkään? Mikä mua pelottaa? Jos hommaan ei liittyisi nettiäänestystä ja 'voittajaa', niin mähän oisin mukana!
Tunnen itseni, ja tiedän mikä kuullostaa hyvältä ja mikä ei - Hyvänmaun rajat ovat minulle tärkeät. Kun minua pyydettiin tämän vuoden American Car Showhun töihin, ajattelin työnkuvan ratkaisevan otanko duunin vastaan vai en. En tosin ehtinyt edes kuulla, mikä työnkuva olisi ollut, kun palkka ei miellyttänyt ja kieltäydyin.
Muistutin itseäni siitä, että olin jo kerran päättänyt alkavani elää itselleni, enkä muille, selvittyäni PCOS:ni aiheuttamasta acne conglobatasta.
Pohdin asiaa eri näkökulmista ja vasta puhuttuani Antin kanssa kunnolla koko kuviosta, takertumatta sanaan varikkotyttö, koko kuvion selkeydyttyä, ei kumpikaan meistä pitänyt hommaa enää ollenkaan huonona.
Annoin Antille edelleen veto-oikeuden kieltää minua lähtemästä mukaan. Tehdessäni päätöstä Martina ja hengenpelastajat-sarjan suhteen, annoin viimeisen sanan Antille, jonka mukaan formaatti kenties leimaisi minut Viidakon Tähtös-tyyliin. Tämä oli puolet kieltäytymiseen johtaneesta päätöksestäni.
Puhuttuamme kokonaisuudessaan kuviosta, sain siunauksen mukaan lähdölle ja pallo oli täysin minulla. No perskeles, duunit houkutteli, ja mikäs sen mukavampi työhaastattelu kuin tämä! Palkallinenkin vielä kaikkine ilmaisine reissuineen. Tyhmä kai olisin, jos jättäisin kaiken tämän mukavuuden kokematta vain, koska joku saattaisi ajatella, että olisin huomionkipeä.
Vaikka pidänkin itseäni vähän Elovena-tyttönä ja olen vaalinut tätä habitusta Miss Suomi-tyyppisiä duuneja varten, niin onhan mussa se hurjempikin puoli, joka tykkää välillä pukeutua nahkaan ja pistää tuulemaan. Miksi ylipäätään olen yrittänyt uskotella viihtyväni ainoastaan pellavamekossa? Enkä sitä paitsi usko, että uskottavuuteni kärsisi muissa työtehtävissä, vaikka jakaisinkin palkintoja vauhtiajojen voittajille ja toimisin kisaemäntänä.
Sekin, näytänkö nahkahaalarissa tyylikkäältä vai pornotyöläiseltä, on kiinni omasta itsestä. Ilmeet ja se, miten itseään hallitsee kameran edessä, on oleellinen osa sitä, mitä kuva viestittää.
Media on tietysti media, ja otsikoilla kerätään klikkauksia, tekemällä niistä mahdollisimman mielenkiintoisia ja väriteltyjä. Esimerkiksi "NYT ON KUUMAA" ja "SEKSIKÄSTÄ", tultaisiin varmasti näkemään meistä kertovissa otsikoissa. Sitten kommenttikentät pursuavat no-life-tyyppejen älynleimauksia ja arvostelua, miten suomen rumimmat tytöt onkin taas löydetty yhteen. I don't give a f*ck. Se on osa tätä, ja mä paskat välitän siitä osasta.
Niin paljon, kun nautin Miss Helsinki kiertueestakin, voin jo sanoa, että GODDAMMIT meille tulisi hauskaa!
Let's ROCK!!
Olin jo fiiliksissä, että taas mennään, mutta homma kusahtikin jo lähtölaskennan alettua.
Se, mitä tämä minulle opetti, vaikkei ehtinyt alkaakaan, oli muistutus siitä, että elän itseäni varten. Miten olinkaan saattanut taas unohtaa...
Olin jo fiiliksissä, että taas mennään, mutta homma kusahtikin jo lähtölaskennan alettua.
Se, mitä tämä minulle opetti, vaikkei ehtinyt alkaakaan, oli muistutus siitä, että elän itseäni varten. Miten olinkaan saattanut taas unohtaa...
Mitä tulossa? Sain yhteistyöpyynnön foamroller.fi firman omistajalta, joka kouluttaa myös facia-asioita, kehon-/voimanhallintaa. Tulossa siis mielenkiintoisia juttuja! Odotan innolla pääseväni testiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti