Niin... Kummakos tuo jos turvottaa?
Niin paljon hyvää kuin hedelmissä onkin, niin piilee niissä myös vaihteleva määrä fruktoosia, mikä onkin se korin mätä omena. Tuo ryökäle, jota elimistö ei osaa hyödyntää. Kaikista hedelmien C-vitamiinin piristävistä vaikutuksista huolimatta, mua on väsyttänyt enemmän.
Tähän sokeripöhöön kyllästyneenä aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Tiedän, että tulee olemaan tiukkaa, etenkin aloittaa nyt viikonlopun edellä, jossa minulla on tiedossa molempina aamuina buffet-aamiainen laivalla✌️
Saa nähdä pitääkö itsekuri, vai karkaako lapasesta! Todennäköisesti aloitan vasta maanantaina.
Salitreeneistä en ole tinkinyt finaalin jälkeenkään, kuten en myöskään tankotunneista, joten vielä en voi olla kovin kaukana!
Noin. Nyt se on sanottu ääneen, joten muutos on tehtävä! Täältä tullaan muutos, lähikauppojen melonimenekki tyssää yli puolella! We'll see soon, abs.
Kiertueen aikana puhuttiin kilpasiskojen kanssa paljon ruuasta ja herkuista. Mieliteoista, sillä niitä riitti! Jopa minä, joka en yleensä koskenutkaan nutellaan, aloin haaveilla siitä.
Yhdellä tytöistä suurin mieliteko oli viini. Siis viini?? Olisikin! Käsittämätöntä minun mielestä, kun en ikinä viiniä ole oppinut juomaan. Toisinaan mietin, että olisi kiva osata juoda viinejä. Tarkoitan, että tykkäisi niistä. Tunnen paljon pariskuntia kaveripiirissäni, jotka tissuttelevat yhdessä viinejä iltaisin. (Enkä nyt tarkoittanut viikon jokaista iltaa.) Onhan siinä jotain kiehtovaa, että yhdessä maistellaan viinejä kynttilän valossa lauantai-iltana. Minä ja Antti laimennettaisiin sitä limppareilla ja mehuilla, ja silti pidettäisiin nenästä kiinni, että saataisiin se alas. Romanttista? Hmm... Onneksi sentään tämä jalo taito puuttuu meiltä molemmilta. Osa tutkimuksista osoittaa, että siitä olisi hyötyä. Esim tässä: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/84624-yllattava-tutkimus-viini-hyodyllisempaa-kuin-liikunta#at_pco=tst-1.0&at_si=54cf87a0d77e2383&at_ab=per-2&at_pos=0&at_tot=2 .
Nutella oli melko yleinen tyttöjen suosikki, kuten myös maapähkinävoi. Myös minun suurin päiväunien kohde nosti päätään, vaikkakaan en siihen koskaan sorru. Fantasiaksiko sitä sitten voisi kutsua?
Jos jotain saisin syödä ilman, että mikään siitä imeytyisi kehooni, niin söisin täytekakkua NIIN hitokseen!! TÄYTEKAKKU!! Voi luoja <3 Niin paljon kuin juhlia rakastankin, niin auta armias, kun kakut kannetaan pöytään! Damn.. Onneksi järki auttaa minua selviytymään tilanteesta, sillä enhän laita kehooni ikinä muutenkaan sokeria, vehnäjauhoja, enkä nykyään myöskään maitotuotteita. Mitä siis voisin siitä edes syödä? Ristiriitaista. Olen kuin Homer Simpson Arnold'sin ikkunassa, vaikka todellisuudessa en suostuisi laittamaan koko moskaa kehooni. Onneksi nykyään saa superfoodeista valmistettuja raakakakkuja, joilla voi silloin tällöin yrittää turruttaa tätskärihimoa.
Olen ollut aina reipas syömään, mutta ollut melko tarkka, mitä suuhuni laitan. Tämä on iskostunut takaraivoon pikkuhiljaa nuoruudesta lähtien, kun PCO:ni alkoi oireilla, enkä pystynyt syömään normaalisti. Ensin karsiutui roskaruoka, huonot rasvat, sitten sokeri, pasta, peruna, myöhemmin myös riisi, leipä, makeutusaineet, jne.. Puhtaammaksi ja puhtaammaksi. Huomasi, mistä elimistö ei tykkää. Onneksi näin, sillä PCO pysyy parhaiten kurissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Kavereiden kesken olen pohjaton kaivo, jota kaikki hämmästelee. "Mihin sä oikein syöt??" Nyt kerron teille salaisuuden: Mahaani.
Ymmärrän kyllä, että määrät hirvittää, mitä mun napa vetää. Mulla vain joskus katosi kylläisyyden tunne. En edes muista milloin. Luin joskus eräästä hormonista, jota joillakin on aivoissa. Olikohan nimeltään dopamiini? Tunnistin itseni siitä oitis! Henkilöt, joilla tätä hormonia on runsaasti, bongaavat esimerkiksi ruuan helpommin kuin muut. Piding!!! Siitä johtui sekin. Näen kaikkialla ruuan ensimmäisenä. Oli kyse vaikka kuinka upeasta aulasta tai asunnosta aukeaman kokoisessa mainoksessa, niin ensimmäisenä isken silmäni omenaan sivupöydällä. Uskon siis vahvasti kuuluvani heihin, jotka elävät tämän hormonin vietävänä.
Kaikista houkutuksista huolimatta olen kuitenkin päätynyt syömään mahdollisimman puhtaasti ja terveellisesti. 'Kehoni on temppelini', enkä halua laittaa sinne mitään väärää ja sitä rataa, ja terveysintoilu on lempipuheenaiheitani. En ihan allekirjoita olevani mikään ortorektikko, vaikka siltä ehkä nyt kuulostankin? Mutta eikai siinä ole mitään väärää, jos haluaa syödä terveellisesti :) Kunhan pitää huolen, ettei mistään pääse tulemaan puutostiloja. Veriarvoista päätellen ei ainakaan minun ruokavaliolla! Sellaisestakin testistä olen kuullut, josta näkisi kaikki vitamiini- ja hivenainepitoisuudet verestä mitattuna. Niin paljon kuin verikokeita inhoankin, niin ko. mittaus olisi mielenkiintoinen!
Itse olen pitänyt aina läpivuotista itsekuria, joten en ikinä ole kesäkuntoon pyrkinyt. Nyt itsekurini on kuitenkin ajoittain ollut reissun päällä, joten töitä on tehtävä! Onneksi sain käyttööni PT Jari Sorsan vaimoineen palauttamaan minut lähemmäksi sitä, mistä olen reilun vuoden ajautunut kauemmaksi ja kauemmaksi. Kiertueen alussa rasvaprosenttini oli korkeampi kuin koskaan, mutta nyt olen päässyt hyvään alkuun palatakseni takaisin sinne, mistä eksyin. Ryhtiliikkeen aika!
Zemppiä kaikille "Kesäkuntoon 2015"-projektin kanssa kamppaileville! :)
PS. Hatun nosto fitness-tyypeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti